Promovitutusta, osa 2: "Meillä ei oo printteriä"

Jos ensimmäinen vitutuksen aihe on vältetty ja kirjekuoren saa ilman väkivaltaa auki, niin seuraavaksi vituttaa se, että paketista löytyy poltettu CD-R ja joku ruutupaperille rustattu "täs tää levy nyt olis, saisko arvioooooooooooo!!!!!!"-teksti.

Tässä on nyt muutama asia vähän vituillaan.

1) Nyt on vuosi 2008, printteri keksittiin varmaan joskus 60-luvulla, joten luulisi sellainen jostain löytyvän. Ei tarvii tuhertaa sitä paskakäsialaa, mistä ei nykypäivänä saa oikeastaan edes selvää enää, kun kaikki käyttää tietokoneita ja niitä vitun printtereitä, eikä kirjoita enää käsin.

2) Jos nyt on pakko pistää se CD-R, niin vois siihen pistää edes kuoret mukaan. Tähän promoponnisteluun voisi siis uhrata jopa 50 senttiä enemmän rahaa, niin sais kotelon siihen levyn ympärille. Osta vaikka Anttilan alelaarista 10 sentin sinkkuja ja ota siitä kuoret, halpaa ku 10 sentin levynkuori. Ongelma noitten pelkkien CD:itten kanssa näet tulee siinä, että mulla on noita levyjä ihan saatanallinen kasa aina odottamassa. Jos siellä joukossa on lojumassa pelkkiä CD:itä, niin ne aika helposti siitä saattaa jopa vahingossa hukkua (varsinkin, jos siihen hemmetin levyyn ei ole edes viitsitty pistää mitään tekstiä kenen levy on kyseessä), naarmuuntumisista tms. puhumattakaan.

3) "Täs tää levy nyt olis, saisko arvioooooooooooo!!!!!!"-tyylinen teksti on yks vitun hailee. Jos sulla ei ole mitään sanottavaa mulle, niin ole hiljaa. Enköhän mä tajua siitä levystäkin, mistä on kyse. Päätänpä sitten ihan itse mitä sille kikkaralle teen, jos lähettäjäpäässä on mielenkiinto omaa työtä kohtaan riittänyt niin pitkälle, että on oikein CD:lle jaksettu oma nauhoite polttaa.

Promovitutusta, osa 1: "Liimattu kirje"

Tässä vuosien varrella Noise.fi-sivustoa pyöritellessäni olen törmännyt mitä erikoisempiin promootioyrityksiin. Erityisesti tässä on pikkuhiljaa alkanut enemmän ja enemmän vituttaa suomalaisen musiikkibisneksen amatöörimäisyys. Tuntuu siltä, ettei oikein kukaan ole onnistunut siirtymään täällä vielä 2000-luvulle. Joitakin poikkeuksia toki on, mutta ei puututa niihin tässä sarjassa. Promovitutusta-sarjassa aion siis nostaa esiin ainakin itselleni vitutusta aiheuttavia asioita musiikkipromootiossa.

Ensimmäisen postauksen aihe on varmasti eniten minua vituttava asia promopaketeissa. Minkä helvetin takia ne kirjekuoret pitää teipata joka suuntaan pakkausteipillä, välillä käytössä on ollut jopa "Jeesus-teippi"? Arvatkaapa onko tuollaista pakettia helppo avata, eli ei. Tekisi mieli heittää tuollaiset suoraan roskikseen. Itse olen noita levyjä postitellut eteenpäin toimittajilla aika helvetin monta kertaa ja muistaakseni kerran on joku ilmoittanut, että levy oli rikki perille tullessaan. Eli kyllä se "kultapuppelidemo" pääsee perille ihan tavallisessa kirjekuoressakin. Eipä ole ensimmäinen ajatus vastaanottajapäässä, että onpa taas niin saatanan rakas levy pistetty postiin. Tämä samainen vitutuksen aiheuttaja on muuten yhtä yleinen niin levy-yhtiöiden kuin demottajien keskuudessa.

Eli vinkki-vinkki kaikille, jotka suunnittelevat niitä promojen lähettämistä. Kyllä se kirjekuoren oma liimatarra pitää sen yhden CD-R:n 99,9%:sti hyvässä kunnossa. Pyydän sitten uuden version, jos edellinen on paskaksi mennyt kuljetuksessa. Etpähän aloita "keskustelua" ihan väärällä jalalla.

Oli se kyllä vuoden tähän asti paras keikka

Eilen väitin ennakkoon The Gutter Twinsin Tavastian-keikkaa kesän kovimmaksi vedoksi, ja täytyy siihen kyllä yhtyä näin jälkikäteenkin. Lanegan-Dulli-kaksikko (no oli siellä neljä muutakin jätkää lavalla, mutta...) taikoi kyllä kovan setin kasaan. Sain kyllä sellaistakin palautetta keikan jälkeen, että viime vuotinen The Twilight Singers -keikka (Dulli siis tuossakin bändissä ja taisi keikalla olla Lanegankin mukana) oli paljon kovempi. No ketä kiinnostaa, kun en itse kerran siellä ollut.

Eilen Tavastialla tuo kova kaksikko tarjoili sekoituksen The Gutter Twins -levyä, Mark Lanegan -soolotuotantoa, The Twilight Singers -materiaalia ja kai siellä oli The Afghan Whigsiäkin mukana (ei voi tietää kun ei nuo tuotannot oikein ole tuttuja). Yllättävän vähän oli itseasiassa materiaalia The Gutter Twinsin Saturnalia-debyytiltä materiaalia puolentoista tunnin setissä, mutta laatutaso ei kyllä laskenut biiseissä missään vaiheessa keikkaa.

Encoren alkuun saatiin pientä jännitystäkin, kun joku urpo heitti lavalle tuopin ja biisin jälkeen Dulli alkoi udella yleisöltä kuka se oli ja vaati anteeksipyyntöä tai hän lähtee kotiin. Syyllistä ei löydetty, mutta eturivistä löytyi kyllä yksi "viikingin" näköinen (Dullin käyttämä termi) Dulli-fani, jonka anteeksipyyntö lopulta kelpasi aidon syylisen puolesta. Ennen sitä Dulli kuitenkin käski yleisön laulaa hänelle (mm. Helsingin kansallislaulu (mitä se ikinä sitten tarkoittikaan) tai "your football song" oli toivelistalla). Ja Dulli sai toivomansa ainakin jossain muodossa, epämääräisen älämölön keskeltä alkoi jossain vaiheessa tunnistaa mm. Maamme laulun osia, ja Dullilla olikin sen jälkeen hyvin tyytyväisen ja rennon oloinen jatkaen koko keikan kuiskailemaansa "mind fuck"-hokemaa, mikäköhän siinäkin mahtoi olla ideana, ilm. joku sisäpiirinjuttu.

Kaiken kaikkiaan mukana keskiviikkoilta. Keikka alkoi ammattimaisen tarkasti tasan 21.30, kuten oli luvattu ja keikka oli ohi tasan 23.00. Tavastian arki-iltojen aikaisemmat soittoajat toimivat siis erinomaisesti. Kotona oltiin jo ennen kahtatoista. Tavastian "se narikan puoleinen baarialue" oli muuten uusittu kokonaan. Näyttää kyllä enemmän sedulalta nyt, mutta toimii paljon paremmin ja tilaa on nyt paljon enemmän myös odotella ovien avautumista. Itse lavapuoli on edelleen toki samassa kuosissa.

Jos The Gutter Twins ei ole vielä tuttu niin käykää nyt ainakin MySpacessa tutustumassa näihin synkistelijärokkareihin.

Noise.fm:n nykyisestä tilasta

Pitihän tuo sitten selvittää, että mikä tuo Noise.fm-domainin nykytilanne on, kun tuossa edellisessä postauksessa sitä tuli ihmeteltyä. Eipä ole kyseinen domain enää millään tapaa digimusiikin kanssa tekemisissä. Kyseisen domainin omistaja ilmoitti seuraavaa uteluuni: "I have a designer tshirt store - it was the website for the store called 'noise'. But i never got around the changing the 'coming soon', too busy."

BTW. Tänään on kesän kovin keikka (toivottavasti) luvassa Tavastialla, The Gutter Twins. Lippuja on vielä saatavilla, joten mars mars hakemaan, jos ei vielä takataskusta löydy.

DRM:n huonoista puolista

Ihan viime aikoina on jälleen saatu maailmalla huono esimerkki DRM-suojattujen tiedostojen huonoista puolista. Yahoo päätti lopettaa DRM-serveriensä ylläpidon viime viikolla ja se herätti luonnollisesti aggressiivisen vastareaktion asiakkaisen puolella. DRM-serverien sulkeminen kun käytännössä tarkoittaa sitä, että ostetut tiedostot ovat käyttökelvottomia, koska niitä ei enää voi avata, kun tarkistusta DRM-serveriltä ei voi enää tehdä. On se loppuasiakkaana kiva olla, kun on ostanut koko musiikkikataloginsa DRM-suojattuna, ja firma päättää lopettaa toimintansa. Kuluttajalle jää ns. luu käteen. Yahoo on nyt kuitenkin päättänyt, että he palauttavat ostajille rahoja tai vaihtoehtoisesti tilalle saa suojaamatonta materiaali. Tämä kyllä käy Yahoolle melko kalliiksi, mutta imagosyistä sen on kyllä pakko tehdä noin.

Tuo Yahoon lopetuspäätös ei varmaan kovin montaa suomalaista ole kyllä koskettanut, mutta on näitä esimerkkejä Suomessakin. Isojen levy-yhtiöiden lanseeraama Emma.fm on kuollut ja kuopattu, samoin on käynyt sieltä biisejä ostaneiden ihmisten kuuntelut. Biisi.fi:kin näyttää lopettaneen toimintansa (ainakin kyseinen domain antaa nykyään DVD-verkkokaupan). Biisi.fi nyt oli jo lähtökohtaisesti erittäin huono palvelu, koska sieltä ostettuja biisejä ei voinut soittaa kuin heidän omassa soittimessaan. Veikkaanpa, ettei niitä nykyään voi soittaa edes siinä enää.

Itse olen huomannut muutamalta aidolta CD:ltä siirretyn suojatun biisin (eli levyn mukana tulleen suojatun digiversion) nykyään olevan kuollut, koska serveriyhteyttä ei enää saa. Käytännöllistä näin loppukäyttäjän kannalta. Itse en kyllä menisi tuhlaamaan euroakaan sillä riskillä, että ostamani tuotteen tulevat käyttöoikeudet ovat jonkun muun käsissä.

BTW. Noise.fm-sivuilla on tällä hetkellä "coming soon"-teksti. Mikäköhän tuolla suomalaisen mp3-palvelun uranuurtajalla on nykytilanne?

Suomeenkin DRM-vapaa digikauppa

"Suomen ensimmäinen MP3-musiikkikauppa avattu"- näin mainostaa tiedotteessaan The Ground -palvelu. Eipä tuo nyt ihan kirjaimellisesti paikkaansa pidä, mutta totuuden siementä löytyy kyllä tuostakin. Kyseessä lienee ensimmäinen kotimainen digimusiikkikauppa, joka myy DRM-vapaita biisejä ja mukana on myös major-lafka - EMI.

The Ground on Levyvirasto.net-palvelun perustaneiden heppujen uusi projekti, joka vie Levyviraston toiminnan askeleen eteenpäin. Levyvirastossa toiminta perustui lähinnä kotimaisten pienbändien ja -yhtiöiden tuotosten myyntiin niin levy- kuin digimuodossa. Kuka tahansa pystyi liittymään mukaan ja Virasto hoiti rahaliikenteen. Samaa ideaa jalostetaan nyt The Ground -nimellä hieman kansainvälisempään suuntaan. Ulkomaisista on myynnissä esimerkiksi The Rolling Stonesin, Queenin, Pink Floydin, Massive Attackin ja Smashing
Pumpkinsin tuotannot. Ensimmäistä kertaa sellaisten suomirock-instituutioiden kuten Eppu
Normaalin ja CMX:n koko tuotanto on saatavilla laillisesti MP3-formaatissa.

EMI on ollut viime aikoina aktiivisin iso levy-yhtiö "uusien" bisnesmallien kokeilijana, joten ei ole yllättävää, että myös Suomessa kyseinen lafka on tähän hommaan saatu mukaan. Tosin mitään mullistavaa uudistusta ei The Ground tarjoa, vaan kyseessä on loppujen lopuksi tavallinen digikauppa. Mielenkiinnolla kuitenkin tuon projektin kehitystä seuraa, koska Suomessa ei todellakaan ole oikeaa kilpailua ollut tuolla saralla. Kaikki kotimaiset digikaupat ovat käytännössä saman tekniikan päälle rakennettuja ja samat levyt sisältäviä kauppoja. Ehkä The Ground tuo edes jonkin verran muutosta tähänkin.

Valikoiman kanssa The Ground ei pysty kilpailemaan millään, mutta hinnat ainakin ovat Suomen vertailussa ihan kohdallaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomien Musiikkilataamosta Coldplayn uusin maksaa 12,90€ DRM-suojattuna WMA:na, Nokian Music Storesta levyn saa suojattuna mp3:na hintaan 10,00€ ja The Ground myy saman levyn ilman suojauksia hintaan 9,95€. Tuo kyseinen hinta on ilmeisesti The Groundin perushinta albumille, vaikka hieman vaihteluakin tuohon löytyy.

The Groundiin on rakennettu lisäksi eräänlainen "suosiomittari", jossa ostajat voivat antaa haluamilleen artisteille pisteitä ja niitten mukaan lasketaan BandRank-arvoja, joiden mukaan bändejä nostetaan esille. Ihan normisettiä näin "web2.0"-aikana, mutta luonnollisesti vaatii riittävän käyttäjämäärän toimiakseen. Nähtäväksi jää miten tuo onnistuu. Tervetullut lisä The Ground joka tapauksessa on Suomeen.

EDIT: Tuonne kommentteihin tulikin tästä huomautus, että EMIn levyjä on ollut Suomessakin saatavilla ilman DRM:iä jo aikaisemmin (käyttävät nimeä mp3+), mutta ainakin se The Groundissa on erona, ettei siellä ole DRM:iä missään levyissä. Esim. tuo uusi Coldplay löytyy HS:n "lataamosta" vain DRM-versiona, mutta The Ground tarjoaa tuon ilman DRM:iä ja vielä halvemmalla. iTuneskin tarjoaa iTunes Plus -versioita, joissa ei ole DRM:iä. iTunestin versiot ovat kyllä AAC-formaatissa, joka on toki aika yleisesti tuettu formaatti myös.

TuneCore vie musiikkisi digikauppoihin

Törmäsin aikanaan ensimmäisen kerran TuneCore-nimiseen yritykseen, kun Nine Inch Nails julkaisi tuon Ghosts-saagansa. TuneCore on firma, joka toimii jonkinlaisena "one-stop"-jakelijana ympäri maailmaa sijaitseviin digimusiikkikauppoihin. Firma ei itse ota myynnistä mitään osuutta itselleen, joten se on reilu myös tuossakin mielessä. Ilmaiseksi hommaa ei tietenkään tehdä, mutta aika kohtuulliset hinnat on tarjolla ja suurin osa niistäkin on kertaluontoisia maksuja.

Suurin kulu on vuosimaksu, joka on 19,98$. Tuo onkin ainut mikä on vuosittainen maksu. Käytännössä tuo on aika halpaa verrattuna firmoihin, jotka ottavat oman osansa jokaisesta myydystä kappaleesta. Jo muutaman sadan kappaleen myynti vetää hinnan samalle tasolle. Lisäksi TuneCorella on kertaluontoiset 0,99$:n maksut niin biisistä kuin kaupasta. Eli yksinkertaistettuna viisi biisiä viiteen eri kauppaan maksaa 4,95$+4,95$=9,90$:a.

Kauppavalikoimakin palvelulla on kohtuullisen hyvä, vaikka ehkä hieman Amerikka-keskeisesti toki mennäänkin. Mukana ovat ainakin iTunes (useilta eri alueilta), Rhapsody, Napster, MusicNet, eMusic, Sony Connect, Groupie Tunes, Amazon MP3, LALA ja ShockHound. Luonnollisesti kauppojen määrä vaihtelee tilanteen mukaan. Ja jokaiseen kauppaanhan oli tuo oma 0,99$:n maksu, joten kaikkiin ei tarvitse pistää myyntiin.

Kyseessä on todellakin varteenotettava mahdollisuus erityisesti indie-puolen yrittäjille. Ainakin musiikki on saatavilla ympäri maailmaa digimuodossa kohtuu pienellä vaivalla.

Tsekkaa TuneCoren sivuilta myös yksinkertainen pikaesittely miten palvelu toimii.