Noise.fi on avannut blogin ja jatkan näitä tarinointeja siellä. Tämä alkoi muutenkin kuolla käsiin, joten jatketaan vähän aktiivisemman domainin alla. Noisen blogissa on kirjoittajina muitakin toimittajia, joten ihan samanlaista ei luonnollisesti ole tarjolla. Lisäksi sisältö tulee painottumaan enemmän Noisen sisältöön liittyviin postauksiin.
OKej, vähän on jo vanha uutinen tämä, mutta sopiva kolo tälle, kun tuon The Groundin kaatumisesta kerroin myös juuri. Eli yksi lähtee ja toinen tulee tilalle. Eli Meteli.net on avaamassa digikaupan (ja nimenomaan DRM-vapaata sellaista) loppuvuodesta. alvelu rakentuu eurooppalaisen 24/7 Entertainment -yhtiön jakelualustalle. Tuleva musiikkivalikoima kattaa yli 1,7 miljoonaa kappaletta ja toista sataa tuhatta levyä. Levy-yhtiöistä mukana ovat EMI, Playground Music, Edel, The Orchard, IODA sekä useimpien pienien suomalaisten levy-yhtiöiden katalogit. Myös muiden levy-yhtiöiden kanssa käydään parhaillaan neuvotteluja.
Meteli.net juhlistaa avattavaa Meteli.net Downloads -downloadkauppaa järjestämällä Downloads Festin yhdessä Tavastia-klubin kanssa perjantaina 28. marraskuuta. Illan tahdit määrää Apulanta, jonka albumit löytyvät monen muun pienlevy-yhtiöllä olevan artistin tavoin kaupasta. Bändin julkaistua uuden albumin ovat fanit olleet innokkaasti liikkeellä, joten tällä hetkellä tapahtuma on loppuunmyyty.
Saa nähdä miten Metelin kauppa lähtee liikkeelle. Ainakaan näin ennakkoon luvassa ei ole kyllä oikein mitään uutta, joten kilpailu muitten kauppojen kanssa tulee olemaan varmasti kivuliasta. Toisaalta on Metelillä sentään tasainen kävijävirta (200 000 kävijää kuukaudessa) ja linkitysmahdollisuus keikkoihin ja levytietoihin, joten ihan tyhjästä ei tarvitse liikkeelle lähteä. Perinteinen kappalekauppa ainakin meikäläisestä vain tuntuu tällä hetkellä olevan aika kuolevaa bisnestä. Parempaa onnea matkaan kuitenkin Metelillekin.
Eipä ollut The Ground -musiikkipalvelun elinkaari kovin pitkä. Palvelun perustaja Antti Peisa kertoi Roklintu-blogin yhden kysymyksen haastattelussa, että lopettamisessa on kyse ihan puhtaasti taloudellisista syistä, ts. tavaraa ei mennyt riittävästi kaupaksi. Tällä hetkellä sivut ovat edelleen auki, mutta toiminta ajetaan alas vuoden loppuun mennessä.
Harmillista sinänsä, koska tuolla isojen toimijoiden ulkopuolella olevista palveluista syntyy yleensä ne kaikista mielenkiintoisimmat ideat. The Groundissakin näin kyllä potentiaalia, koska siinä oli käytetty sentään Internetiä oikeasti järkevällä tavalla hyväksi. Jo ennakkoon ongelmana toki olikin se, että jos kävijöitä ei tule tarpeeksi, niin homma ei vain lähde rullaamaan kunnolla. Näin ilmeisesti siis myös kävi. Ikävä uutinen, mutta eiköhän Levyviraston pojat jotain uutta keksi vielä tulevaisuuttakin silmällä pitäen.
Onpa vierähtänyt taas aikaa edellisestä postauksesta. Tässä kuitenkin yksi lisää. Tämä on itseasiassa alunperin Piraattipuolueen blogiin kirjoitettu juttu. Piraattipuolue julkaisee vieraskirjoituksia noin kerran viikossa. Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään kytköksiä puolueeseen enkä edes kaikkia heidän ajamiaan asioita suoraan edes kannata (tai no oikeastaan tuo "Epäkaupallisen kopioinnin täydellinen vapauttaminen" on se missä en ole oikeastaan yhtään samaa mieltä). Tämäkin postaus on oikeastaan ristiriidassa Piraattipuolueen mission kanssa. Keskustelua kuitenkin pitää olla, joten tälläkin kannanotolla voi olla jotain merkitystä.
Melkein ilmaista musiikkia
Kaikki ovat varmasti huomanneet, että viimeiset vuodet musiikkiteollisuudessa ovat olleet todella ”kivuliaita”. Teollisuus itse syyttää oikeastaan kaikesta Internetiä, vastapuoli huutaa aina täysin vastakkaista viestiä. Eiköhän se totuus ole jälleen perinteisesti siellä jossain välimaastossa. Oli syynä sitten mikä tahansa, niin fakta on kuitenkin se, että musiikkiteollisuus on auttamatta jäänyt kehityksen jalkoihin. Uusia bisnesmalleja ei kehitetä, vaikka tarvetta selkeästi on. Klassista vanhasta kiinnipitämistä siis havaittavissa ja tuo on historian aikana johtanut käytännössä 100%:een tuhoon.
Aivan viime aikoina on oikeasti alkanut kuitenkin näkyä mielenkiintoista kehitystä. Nokian astellessa Internet-yhtiöksi on sen yhdeksi kivijalaksi suunniteltu musiikkia, ja se kiinnostava seikka tässä kivijalassa on se, että Nokia pyrkii siihen, että musiikki ainakin tuntuu käyttäjälle ilmaiselta. Mediafuturisti Gerd Leonhardin ”Music like Water”-mallia siis lähestytään vahvasti Nokian visiossa. Tottakai Nokialla on oma lehmä ojassa ja rahaakin pitää tulla, mutta Nokian ydinbisneshän on kuitenkin puhelimet ja niitä yhä uudelleen myymällä pyritään saamaan rahat välillisesti musiikin kautta. Nokia on antanut palvelulleen nimeksi ”Comes with Music”.
Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että ostamalla ”nokialaisen”, jossa tuo palvelu on mukana pääsee lataamaan Nokia Music Storesta vapaasti kaikkea sen sisältöä vuoden ajan ja lataamansa musiikin saa pitää myös tilauksen umpeuduttua. Mutta entäs se hinta? Ensimmäinen malli, jossa tuo ”Comes with Music” tulee olemaan, on Nokia 5310, joka Briteissä maksaa nykyään ilman ”Comes with Musicia” n. 100£. Kun tuo palvelu julkaistaan saa tuota samaa mallia hintaan 130£ ja silloin siis saa vapaasti latailla musiikkia. Eli kuukausihinnaksi tulee tuollaiset 2,5£/kk (vähän reilut 3 euroa). Kuulostaako houkuttelevalta?
Toki tuolla on huonojakin puolia, kuten jonkinlaisia DRM-rajoituksia, mutta visio on kuitenkin oikean suuntainen (ja tuota kuuluisaa haudattua koiraa yritän myös löytää tästä tarjouksesta, mutta ainakaan vielä en ole siihen törmännyt). Ja Nokian lihaksilla tuo voidaan oikeasti jopa saada toimimaan. Jos kuitenkin unohdetaan Nokia tästä visiosta ja katsotaan maailmaa hieman korkeammalta. Samanlainen malli voitaisi toteuttaa hyvinkin maailmanlaajuisesti Leonhardin mallia mukaillen. Ihmiset maksavat kuukausimaksun ja sen jälkeen kaikki on ”ilmaista” tai ainakin se tuntuu siltä. Tottakai pitää olla joku organisaatio, joka kerää nuo maksut, mutta systeemistä olisi helppo tehdä hyvin yksinkertainen ja läpinäkyvä, kun rahavirtoja olisi vähemmän.
Henkilökohtaisesti olisin hyvinkin valmis maksamaan 10 euroa kuukaudessa tuollaisesta ”oikeudesta”. Jos lasketaan pelkkiä Suomen lukuja niin maksajia voisi olla teoriassa ehkä maksimissaan 2 miljoonaa (aivan kuten televisiolupiakin). Tuolla määrällä vuositulot digitaalisesta vapaasta musiikista nousevat jo 240 miljoonaan euroon. Teosto jakoi viime vuonna vähän reilut 54 miljoonaa euroa oikeudenomistajille, joten tuo 240 miljoonaa on aika iso summa, josta kiva palanen lohkaistaan varmasti myös Teostolle ja muille vastaaville organisaatioille. Ja luonnollisesti tuo on siis pelkästä ilmaisen tuntuisesta digimusiikista. Tottakai maailmassa olisi silti olemassa monenlaisia fyysisiä tuotteita, joilla rahavirtoja pystytään lisäämään.
Levy-yhtiöt maalailevat nykyään edelleen uhkakuvia maailmanlaajuisesta ”pahan akselista”, johon kuuluvat kaikki maailman nettilataajat. Itse ainakin luotan kuitenkin hieman enemmän ihmisten oikeudenmukaisuuden tajuun. Jos oikeasti on helposti saatavilla laillinen kanava, joka tarjoaa oikeaa sisältö oikeaan hintaan, niin varmasti ihmiset ovat valmiita myös maksamaan.
Jällleen on avattu uusi "bändien promootiota helpottava palvelu". Typerästi nimetty LP33.tv (viitannee LP-vinyylin 33 1/3 rpm:ään) on aikaisemmin tunnettu yhtä tyhmällä nimellä myAWOL. LP33.tv on pikaisella katsauksella "ihan jees"-oloinen palvelu. Bändit voivat latailla sivuille videoita, kirjoittaa blogia, haalia kavereita... Kuulostanee siis tutulta. Videot on kuitenkin tässä palvelussa nostettu pääosaan. Ehkä jonkinlainen Youtube meets MySpace siis kyseessä.
Jonkinlaisena erottavana "ideana" sentään tarjotaan "TV-tyylistä" ohjelmaa, jossa on nostettu muutamia artisteja kerrallaan esiin massasta. Toisaalta ei tuo nyt kovin erikoista ole sekään. Samoja elementtejä on sovellettu jo kymmenissä sivustoissa aikaisemminkin eikä tässä ainakaan mitään vallankumouksellista löydä, vaikka sellaiseksi sivusto luonnollisesti itseään hehkuttaa.
Joka tapauksessa mukava pikku lisä kokonaispalettiin, jos harrastat nettipromootiota. Palvelu on toki vasta käynnistymässä, joten kävijämäärät eivät varmaan megaluokkaa vielä ole. Ainakin itselläni oli aika pahaa tökkimistä videoita katsellessa, mutta menköön alkukankeuden piikkiin. Vaiketa tuollakin palvelulla tulee varmasti olemaan, koska sen kummempaa bisnesmallia ei ole ja käytännössä tuo on kuitenkin vain kopio muista. Toivottavasti sijoittajilla on riittävän syvät taskut.
Oikeastaan aika käsittämätöntä on nykypäivänä se, ettei bändiltä löydy mitään maistiaisia heidän musiikistaan Internetistä. Ja tämä on vielä hyvin yleistä jopa. Elääkö oikeasti moni vielä siinä uskossa, että me emme jaa mitään ilmaiseksi, koska se on meille pahaksi. Jopa isot levy-yhtiöt ovat (Suomessakin) alkaneet tarjota koko albumeja ainakin MySpacen kautta streamattuna ennen julkaisupäivää. En kyllä ihan sisäistä sitä logiikkaa miksi kuuntelumahdollisuus pitäisi olla vain esimerkiksi viikon ajan.
Joka tapauksessa aivan varmaa on se, ettei maistiaisista ole ainakaan mitään haittaa. Ihmiset voivat tutustua sinuun helposti ja jos heitä kiinnostaa niin aika moni kuitenkin edelleen harrastaa noita levyjenkin ostamista. Arvatkaapa mitä se tarkoittaa?
Toinen pieni huomio bändeille, joilla on noita mp3:ia sivuillaan tarjolla. Pistäkää sinne sivuille myös mp3-soitin. Netistä on saatavilla useampiakin ilmaisia helppokäyttöisiä soittimia, jotka pystyy nätisti upottamaan omille sivuille. Voitte pistää vaikka jokaiselle levylle oman playerin, ja ai että on kuuntelu helppoa. XSPF Web Music Playerin ja Premiumbeat.com -sivuilla on tarjolla useampiakin eri Flash-soitin vaihtoehtoja.
Siirrytäänpä markkinoinnin puolelle. Vaikka kaikki väittävätkin edelleen, että musiikki on tärkeintä, niin kyllä se silti pitää jollain tapaa osata kuvata. Ymmärrän kyllä ihmisten huolen siitä, että musiikin "aitous" katoaa, jos sitä aletaan liikaa miettimään ja markkinointimielessä tutkimaan. Luonnollisesti tuo pitää myös paikkansa, jos homma käännetään nimenomaan niin päin, että ensin tutkitaan millaista "pitää" tehdä ja sen jälkeen "luodaan" kysyntään sopivaa tuotetta.
Oma näkemykseni mukaan taiteen puolella on kuitenkin tarpeellista kääntää tuo asetelma toisin päin (mitä kieltämättä suomalaiset firmat yleisestikin tekevät ja homma karahtaa siksi kiville). Eli ensin tehdään se teos ja sen jälkeen mietitään mitä tuli tehtyä. Tuo on kuitenkin ehkä oleellisin juttu, mutta unohtuu lähes järjestään kaikilta. Varsinkin pienillä resursseilla toimittaessa ei voida panostaa isoihin markkinointikamppanjoihin, joilla saadaan siitä isosta massasta siivilöityä ne potentiaaliset asiakkaat. Tämän vuoksi markkinoinnin pitää olla todella kohdistettua ja kohdistus ei onnistu, jos ei tiedä kenelle pitäisi kohdistaa.
Tässä kohtaa astuu kuvaan tuo markkinointimaailmasta tuttu "hissipuhe". Idea on yksinkertainen (toteutus on se vaikein) eli yhden hissimatkan aikana sinun pitäisi pystyä kertomaan tuntemattomalle ihmiselle mistä on kyse ja vielä "myydä" oma juttusi siinä samassa ajassa. Jos musiikin puolella bändi pystyy myös tekemään itselleen tuon hissipuheen, niin ollaan jo hyvässä tilassa. Tuo hissipuhe voi sitten olla ihan mitä vain, tarkoitus on vain nostaa esiin ne oleelliset jutut bändistä. Jos tuollaisesta 30 sekunnin hissimatkan aikana pystyy kertomaan mistä omassa toiminnassa on kyse, niin sitä on oikeasti joutunut myös miettimään. Kun tuo työ on tehty niin siitä on helppo jatkaa eteenpäin mm. markkinoinnin puolella.
