Promovitutusta, osa 5: "Hissipuhe"

Siirrytäänpä markkinoinnin puolelle. Vaikka kaikki väittävätkin edelleen, että musiikki on tärkeintä, niin kyllä se silti pitää jollain tapaa osata kuvata. Ymmärrän kyllä ihmisten huolen siitä, että musiikin "aitous" katoaa, jos sitä aletaan liikaa miettimään ja markkinointimielessä tutkimaan. Luonnollisesti tuo pitää myös paikkansa, jos homma käännetään nimenomaan niin päin, että ensin tutkitaan millaista "pitää" tehdä ja sen jälkeen "luodaan" kysyntään sopivaa tuotetta.

Oma näkemykseni mukaan taiteen puolella on kuitenkin tarpeellista kääntää tuo asetelma toisin päin (mitä kieltämättä suomalaiset firmat yleisestikin tekevät ja homma karahtaa siksi kiville). Eli ensin tehdään se teos ja sen jälkeen mietitään mitä tuli tehtyä. Tuo on kuitenkin ehkä oleellisin juttu, mutta unohtuu lähes järjestään kaikilta. Varsinkin pienillä resursseilla toimittaessa ei voida panostaa isoihin markkinointikamppanjoihin, joilla saadaan siitä isosta massasta siivilöityä ne potentiaaliset asiakkaat. Tämän vuoksi markkinoinnin pitää olla todella kohdistettua ja kohdistus ei onnistu, jos ei tiedä kenelle pitäisi kohdistaa.

Tässä kohtaa astuu kuvaan tuo markkinointimaailmasta tuttu "hissipuhe". Idea on yksinkertainen (toteutus on se vaikein) eli yhden hissimatkan aikana sinun pitäisi pystyä kertomaan tuntemattomalle ihmiselle mistä on kyse ja vielä "myydä" oma juttusi siinä samassa ajassa. Jos musiikin puolella bändi pystyy myös tekemään itselleen tuon hissipuheen, niin ollaan jo hyvässä tilassa. Tuo hissipuhe voi sitten olla ihan mitä vain, tarkoitus on vain nostaa esiin ne oleelliset jutut bändistä. Jos tuollaisesta 30 sekunnin hissimatkan aikana pystyy kertomaan mistä omassa toiminnassa on kyse, niin sitä on oikeasti joutunut myös miettimään. Kun tuo työ on tehty niin siitä on helppo jatkaa eteenpäin mm. markkinoinnin puolella.