Amie Street tarjoaa mielenkiintoista hinnoittelupolitiikkaa

Digimusiikkikauppa Amie Street on kehittänyt aika mielenkiintoisen verkkokaupan. Kyseinen sivusto on periaatteessa ihan normaali degimusakauppa, joka myy biisejä ja levyjä, mutta hinnoittelu kyseisessä kaupassa lähtee kaiken materiaalin kohdalla nollasta eli nopeimmat saavat imuttaa ilmaiseksi.

Mutta mikä siis on SE juttu heillä? Biisin hinta nousee sitä mukaa kun latausmäärät kasvavat. Maksimihinta on kuitenkin 98 jenkkisenttiä. Sivusto on myös trendikkäästi "sosiaalinen verkosto", mikä heidän tapauksessa tarkoittaa sitä, että sivuston kävijät voivat suositella biisejä(/artisteja) muille ja saavat siitä mahdollisesti myös palkkion. Yksinkertaistettuna homma toimii niin, että jos suosittelet ilmaista biisiä, joka lopulta kasvaa 98 sentin arvoiseksi, niin saat palkkiota 98 senttiä.

Yleisesti näitä uusia ideoita tuntuu pulppuavan ympäri maailmaa tällä hetkellä todella kovaa vauhtia (vaikka tuo Amie Streetkin on kyllä jo pari vuotta vanha). Rajoja koetellaan monessa mielessä ja pikkuhiljaa tuntuu yleinen bisnesmielipidekin kääntyvän avoimempaan suuntaan. Amie Streetkin on haalinut mukaan jo muutamia melko merkittäviä nimiä, kuten Badly Drawn Boy, The National, Pixies, Thom Yorke, Belle and Sebastian ja suurimpana nimenä varmaankin Interpol.

Sivustolle voi siis kuka tahansa liittyä ilmaiseksi ja myynneistä tuloutetaan artistille 70%:a sen jälkeen kun se on ylittänyt 5$:n rajan, joka menee biisin ylläpitokuluihin.

Seeqpod - musiikkihaun Google?

Lähdetäänpä tämän uuden alun merkiksi liikkeelle mielenkiintoisella uudella hakukonepalvelulla. Törmäsin palveluun nimeltä Seeqpod äskettäin. Tuo on siis hakukone, joka on erikoistunut musiikkiin. Tuntuu hemmetin toimivalta sivustolta. Ja luonnollisesti se on jo haastettu oikeuteen ison levy-yhtiön toimesta, vaikkei muuta teekään kuin tekee hakuja internetistä. Kokeilin joillakin pienillä bändeillä ja aika hyvin löysi heti jotain ainakin. Tuota voikin alkaa käyttää nimenomaan näytteiden hakemiseen.

Uusi alku

Yritetäänpä uudelleen tämän blogin kanssa. Laajennettaan hiukan vain skaalaa, kun tuo puhdas musiikkimarkkinointiin keskittyminen on ollut vähän nihkeetä, kuten saatatte huomata edellisen postauksen päivämäärästäkin.

Otetaan siis mukaan vähän muutakin. Kun noita musiikkibisneksen juttuja tulee seurattua jo muutenkin aktiivisesti, niin samantien niistä voi kertoilla muillekin. Levysuosituksia tulette saamaan myös ja ne on sitten täysin puolueellisia, koska mun musamakuhan on maailman paras :)

Etkö saa haastatteluja lehtiin, mitä jos julkaisisit oman lehden

Otsikossa mainittu idea ei ole omaa keksintöä. Stratovariuksen vokalistina paremmin tunnettu Timo Kotipelto ei myöskään varmasti ole ensimmäinen, joka tuota metodia käytti, mutta hänen kohdalla törmäsin siihen ensimmäisen kerran. Eli miksei julkaista oman levyn yhteydessä lehti ja jaella se mielenkiintoisiin paikkoihin, esimerkiksi sopiviin baareihin ja levykauppoihin.

Kotipelto julkaisi ensimmäisen Rock the Metal (urpo nimi tosiaan, mutta tuo on joku Timon käyttämä sanonta, jota ei liian vakavasti pidä ottaa) "lehden" uusimman Serenity-albumin yhteydessä. Lehti oli yksinkertaisesti 8-sivuinen yksinkertainen esittely levystä, sen teosta ja siinä sivussa luonnollisesti hiukan markkinointia mukaan. Kotipellon perustelu omalle lehdelle oli, ettei hän kuitenkaan minkään lehden kanteen pääse, joten pitää pistää pihalle oma lehti. Ei ole liikaa kilpailua kansipaikasta. Kakkosversio lehdestä tuli, kun Kotipellon High and Loud -levy-yhtiö julkaisu Ancaran uuden Beyond the Dark -levyn. Luonnollisesti tuossa lehdessä kannessa oli Ancara.

Kolmas kerta kun tähän törmäsin oli eilen, kun sain Kuha.-yhtyeen tulevan levyn käsiini (levy on muuten Radio Noisen lokakuun levynä, kovaa kamaa tuo Kuha.). Kuha. on vienyt idean paljon pidemmälle kuin Kotipelto. Kuha. on tehnyt oikean Kuhasanomat-lehden, joka kertoo tulevan tiedelevyn syntymisestä Ilmaiseksi jaettava lehti on saatavilla mielivaltaisesti valituista baareista, levy- ja kirjakaupoista Helsingistä, Turusta ja Tampereelta.

Kuhasanomat-lehti on saatavilla ainakin seuraavista liikkeistä:
HELSINKI: Keltainen jäänsärkijä, Popparienkeli, Stupido Shop, Yliopistokirjakauppa, Bar Loose, Beatroot, Like-kirjakauppa
TAMPERE: Klubi, Platta Records, Epes
TURKU: 8-Raita Record Store

Kuha.:n tiedealbumi Tieteen puolesta, fiktiota vastaan ilmestyy 17.10.

Nyt on sinun vuorosi. Markkinointivälineenä tuo on todella hieno ja jos urakka tuntuu liian isolta, niin ota pari kaveribändiä mukaan. Hintakin putoaa silloin todella alhaiselle tasolle. Hintaesimerkkinä heitetään print24.fi-sivuston laskelma: 5000 kpl, A5, 8 sivua, neliväri, 626€

Last.fm haluaa sinut perustamaan bändin

Last.fm on käynnistänyt "Now Form a Band" -kampanjan, jonka tarkoitus on innostaa ihmisiä tekemään parempaa musiikkia. Kampanja-manifesti löytyy sitä varten perustetusta blogista.

Lyhyesti ideana on nykyisten nettityökalujen avulla tuoda uutta hienoa musiikkia esiin pienellä panostuksella. Hienoa, että edes joku näistä uusista sivustoista ottaa ohjia omiin käsiinsä eikä vain jää tuleen makaamaan ja seuraamaan vierestä, kun kävijät tuottavat "sisältöä".

Kieltämättä nykyään tuo bändin perustaminen on helpompaa ja jopa omien tuotosten esiin tuominen on mahdollista ilman megabudjetteja. Tähän rakoon myös Last.fm haluaa ihmisiä ohjata. Toki sivustolla on omakin lehmä ojassa, mutta kenellä nyt ei olisi omia intressejä tällaisissa kuvioissa. Pienentä asennemuutosta on havaittavissa myös yleisesti. Ehkä jonain päivänä vanhentuneet rakenteet alkavat oikeasti murtua.

Radioheadin uusi albumi myynnissä bändin kotisivuilla

Tällä hetkellä ilman levytyssopimusta oleva brittiyhtye Radiohead on pannut kotisivuilleen myyntiin uuden albuminsa In Rainbows. Levyä ei siis pysty tilaamaan mistään muualta kuin kyseisiltä sivuilta. Digimuodossa olevan levyn hinnan saa ostaja päättää itse. Lisäksi sivuilta on mahdollista tilata myös paketin, joka sisältää levyn CD-version, kaksi vinyyliä, kuvia, bonus-CD:n jossa on lisää uutta materiaalia ja muuta sälää. Paketin hinta on 40 puntaa (n. 57 euroa).

Digiversion voi ladata itselleen alkaen lokakuun 10. päivä, tilauksen voi toki tehdä jo nyt. Saa nähdä miten Radioheadin menetelmä toimii. Aika hyvin keskimäärin ovat onnistuneet nämä "ilmaiset" julkistukset ja mediahuomiota ne ainakin saavat osakseen melkoisesti. Henkilökohtaisesti olen kyllä hyvin pitkälti tällaisten julkaisumetodien kannalla. Perinteisten kanavien kyseenalaistaminen aika-ajoin on vain hyväksi.

Pitääkö bändiä brändätä

Onpa taas aika mennyt nopeasti ja jäänyt tännekin kirjoittelematta. Kerrankin tuli vietettyä lomaa ilmeisesti kunnolla.

Noise.fi:n foorumissa käytiin pientä vääntö tuosta otsikon kuvaamasta aiheesta. Postataanpa oma mielipiteeni asiasta myös tänne.

Aiheena siis bändin ja brändi. Brändi nähdään käytännössä aina pahana asiana, jos se liitetään bändin yhteyteen. Asiahan ei tietenkään näin ole. Bändi on automaattisesti brändi, joten ei se voi olla automaattisesti negatiivinen asia. Brändin ideahan on vain jollain lailla identifioida tietty tuote/tuotos jonkun tietyn valmistajan tekemäksi. En ole kyllä koskaan vielä törmännyt yhteenkään bändiin, joka esimerkiksi saatekirjeessään olisi kertonut olevan hajuton, mauton, oikeastaan näkymätönkin ja lisäksi heidät pystyy sotkemaan erittäin helposti muihin. Aina bändit väittävät olevansa omaperäisiä eikä heitä voi oikein verrata mihinkään.

Ts. bändit ovat jo aktiivisesti brändäämässä itseään johonkin omaan lokeroon. Minkä takia sitten samaan aikaan tuo brändääminen on kamala kirosana. Sehän on kuitenkin loppupeleissä se mitä kaikki haluavat.

Brändin rakentaminen ei tarkoita sitä, että bändi liikkuu jatkuvasti kaikkien trendien perässä metsästäen sitä suurinta rahapottia. Brändääminen on oikeastaan täysin päinvastaista toimintaa. Toki bändi voi brändätä itsensä jatkuvasti trendien perässä hiihtäjäksi, mutta en usko koskaan näkeväni sellaisen bändin saatetekstiä. Bändi voi toki oikeasti toimia niin, että se seurailee trendejä, mutta ei kukaan siitä brändiä itselleen yritä rakentaa. Kyllä ne miljoonat amerikkalaiset metalcore-bändit ovat kaikki omasta mielestään maailman kovimpia bändejä ikinä ja täysin uniikkeja.

Väitän että, jos bändi ei itseään oikeasti brändää johonkin todelliseen, se luokitellaan auttamatta nimenomaan perässähiihtäjäksi ja kopioksi. Brändääminen on mielestäni ts. ainut vaihtoehto nostaa se oma hengentuotos muittenkin tietoisuuteen. Brändääminen tässä muodossa tarkoittaa siis sitä, että bändi on tietoinen siitä mitä se tekee. Jos vain vähän rämpyttelet jotain nauhalle ja väität sen sitten olevan maailman tärkein taideteos, ei kukaan sinua tule uskomaan. Jos taas osaat kertoa syitä miksi ja miten teos on syntynyt, niin tarina on paljon kiinnostavampi.

Taas tuli lörpöteltyä aika tyhjänpäiväistä juttua, mutta eikös sitä varten blogit ole olemassa :)

Vedetään yhteen kuitenkin jotain. Brändääminen on mielestäni bändin elinehto, ilman sitä hukut siihen harmaaseen massaan. Brändääminen ei ole trendien perässä hiihtämistä, vaan omien tavoitteiden, mielipiteiden, periaatteiden ja mielihalujen selvittämistä. Brändillä ei alkuun ainakaan myydä yhtään levyä automaattisesti, vaan sen tarkoitus on määritellä jonkinlaiset perusmääreet mitä kuulija voi odottaa.