Uusi kotimainen albumi Creative Commons -llisenssillä

Pohjois-Suomesta kotoisin oleva Out of Tune on julkaissut debyyttialbuminsa Discontent Producers Creative Commons -lisenssin alla. Toisin sanoen levy on vapaasti levitettävissä epäkaupallisiin tarkoituksiin. Levy on luonnollisesti kokonaisuudessa ladattavissa myös bändin kotisivuilta.

Bändin on mukana myös Creative Class War -taidekollektiivissa. Kollektiivi kertoo itsestään kotisivuillaan mm. seuraavaa: "Luovalla luokalla tarkoitetaan yleensä informaation sekatyöläisiä, jotka käyttävät sisäsyntyistä innovatiivisuuttaan ja luovuuttaan lisäarvon luomiseen kapitalisteille. Luovuus ja innovatiivisuus ovat hypesanoja, joilla tarkoitetaan kaupallistettavissa olevien ideoiden ja ajatusten, "sisältöjen" luomista. Vaikka luova luokka pääseekin elämään ilman suurta fyysistä raatamista, se joutuu kärsimään ympärivuorokautisesta pakonomaisesta näennäis-luovuudestaan kovan hinnan. Jokainen loikoillessa saatu sininen ajatus ja ideanpoikainen tulee analysoida liiketaloudelliselta kannalta ja lopulta uhrata yritysmaailman ja kansallisen kilpailukyvyn alttarille."

Pikkuhiljaa alkaa siis pienet toimijat etunenässä hyödyntää CC-lisenssiä. Muutenkin homma tuntuu paisuvan koko ajan. Yhä useammin törmää tuohon Creative Commons -tekstiin erinäisissä paikoissa. Selkeä vastarintaliike on siis näkyvissä. Mielenkiinnolla odottelen tekijänoikeusjärjestöjen reaktioita. Toisaalta tunnetusti jähmeät ja hitaat järjestöt eivät muutamaan vuoteen varmasti ehdi muuta kuin kritisoida vanhoihin hyviin perinteisiin vedoten.

Voiko netistä muka saada laillisesti ilmaista musiikkia?

En tuota itsekään oikein meinannut uskoa, mutta ovelan porsaanreiän ovat norjalaiset, Ezmon toimitusjohtaja Petter Karal kärkenä, keksineet. Ezmo on siis uusi firma, joka on napannut tekijänoikeuslaista "kavereille saa levittää laillisesti" -kohdan ja tehnyt palvelun, jonne ihmiset voivat ladata omia biisejään ja määritellyt 10 kaveria voivat sitten kuunnella niitä. Nerokas ajatus, eipä olisi itsellä tullut mieleen.

Palvelu on auennut vasta pari viikkoa sitten ja rekisteröityneitä on n. 3,000 ja biisejä ladattuna n. 600,000, joten alkutekijöissä oikeastaan olla vielä, mutta ajatuksen tasolla tuo on kyllä kiehtova. Olen kyllä melko yllättynyt, jos Ezmosta itsessään tulee joskus iso nimi. Idea on kuitenkin niin yksinkertainen, että jollekin MySpacen kaltaiselle sivustolle Ezmon ostaminen (tai itse saman kehittäminen) voisi olla todellinen killer application.

"Porsaanreiän" käyttäminen ei siis luonnollisesti tarkoita sitä, että kaikki maailman musiikki olisi käyttäjän saatavilla ilmaiseksi. Toisaalta 10 kaverilla voi helposti olla jo 10,000 biisiä, joten aika iso setti on kasassa. Kun tuohon järjestelmään jossain vaiheessa yhdistetään kauppapaikat, josta voi ostaa biisejä tai vaikka jonkinlainen "kun nimiä on tarpeeksi listassa ostamme tämän albumin, yhden biisin hinnalla" -tyylinen ratkaisu, niin rahaakin alkaa liikkua.

Jäämme odottamaan mitä norjalaiset palveluunsa kehittävät jatkossa.

Widescreen Mode jyrää jo omakustantajana

On oikeasti ilo huomata välillä miten jotkut artistit ottavat ohjat omiin käsiinsä ja tekevät oikeasti töitä päästäkseen eteenpäin (viitaten tuohon edelliseen postaukseeni). Jonkin aikaa kotimaisista artisteista on pinnan alla kuplinut riihimäkeläinen Widescreen Mode. Bändi on kerännyt demoillaan viime vuosina useita kuukauden bändi -titteleitä (vaikka toisaalta Noise.fi dumasi kyllä yhden levyn täysin, josta bändi vetikin ammattitaidottamasti hiukan ns. hernettä nenään).

Lisäksi bändi on lähdenyt aktiiviseen maailmanvalloitukseen Internetin kautta. Bändi on MySpacen kautta kerännyt jo yli 60,000 kaveria, street teamiin on rekrytty maailmanlaajuisesti jo yli 1,000 jäsentä, bändin newsletter lähtee jo yli 5,000 ihmiselle. Melko vaikuttavia lukuja ottaen huomioon, että bändi julkaisi vastikään ensimmäisen virallisen sinkkunsa ja senkin omakustanteena. Pohjatyö on toisin sanoen tehty kohtuullisen hyvin ja tulevan albumin markkinoinnissa voidaan tuota pohjaa sitten käyttää hyväksi.

Itsestään tuollaisia määriä ei street teameihin, sähköpostilistoilla tai MySpaceen kerätä. Se vaatii melkoisesti rannetyötä (joksi tuota itse kutsun). Nettiä joutuu toisin sanoen selailemaan todella paljon ja erilaisia pieniä asioita säätämään kohdalleen. Widescreen Mode on kuitenkin tämän työn hoitanut mallikkaasti, eikä loppujen lopuksi ole niinkään yllättävää, että Lupo Entertainmentin Steve Corbin on napannut bändin siipiensä suojaan Amerikan valloitusta silmälläpitäen. Corbin on aikaisemmin ollut mm. Warner/Elektra/Atlanticin varapresidentti, joten ihan turhasta kaverista ei ole kyse. Melko vakuuttava suoritus pieneltä suomalaiselta demobändiltä.

DIY-henki on siis edelleen vahva ase musiikkimarkkinoilla. Levy-yhtiöillä on muutakin tekemistä kuin paapoa aloittelevia bändejä, jotka eivät ymmärrä edes perusasioita, kuten sitä mikä on levy-yhtiön rooli. Jokainen on kuitenkin loppupeleissä vastuussa vain omasta urastaan, joten unohtakaa se "odotellaan, että meidät löydetään"-mentaliteetti. Sillä ei pääse yhtään mihinkään.

Guerilla radio, turn that shit up

Näin hoki jo Rage Against the Machine aikanaan The Battle of Los Angeles -levyllään. Tulipa tuokin mieleen lukiessani Bob Bakerin Guerilla Music Marketing Handbookia. Ihan mielenkiintoinen kirja, vaikka täytyy myöntää, että hiukan petyinkin sisältöön. Liian paljon materiaalista oli aika itsestään selvää peruskamaa - ainakin itselleni. Jokaisen omaa uraansa suunnittelevan artistin tai oikeastaan kenen tahansa muunkin, joka suunnittelee valtaavansa maailmaa, tulisi tutustua vastaaviin kirjoihin syvällisemmin. Silloin jää helposti ne typerimmät väärät oletukset tekemättä.

Guerilla Music Marketing Handbookin ehkä oleellisin sisältö voidaan kuitenkin tiivistää hyvin lyhyeen - tutki, tutustu, suunnittele, toteuta ja älä luovuta. Liian usein bändit jäävät odottelemaan, että jotain tapahtuisi. Se ei vain ole yksinkertaisesti järkevää. Bobilla on yksi erittäin hyvä neuvo - tee joka päivä edes jotain uraasi edistävää. Sen ei tarvitse olla välttämättä mitään muuta kuin etsiä netistä yksi uusi sivusto, joka voisi ehkä arvostella demosi, kunhan teet edes jostain. Puolessa vuodessa oletkin sitten jo tehnyt melkein pari sataa pientä asiaa. Pitää vaan muistaa tallettaa tutkimustulokset jonnekin.

Ei tässä postauksessa mitään sen syvällisempää järkeä taaskaan ollut, mutta sen lähinnä haluaisinkin tuoda esille, että tehkää oikeasti jotain sen musiikkiuran saavuttamiseksi, jos sitä kerran haluatte. Liian usein tässä "median edustajana" törmää sellaisiin paketteihin, että meinaa alkaa oikeasti vituttaa muiden typeryydet. Onneksi maailmassa on sentään muutamia tapauksia, jotka oikeasti pyrkivät määrätietoisesti tavoitteisiinsa (huom! tavoitteita on siis asetettu) ja kummasti se vaan pienistä palasista alkaa kasvaa isompia virtoja.

Väite musiikkiteollisuuden tilasta

Eilen uutisoitiin EMIn mahdollisesta myynnistä sijoittajayhtymälle. Syynä myynnille on laskeva tulos ja huonot näkymät. Tämähän on toki ollut tuttua juttua jo pidemmän aikaa. Nettipiratisti tuhoaa musiikkibisneksen ja kaikki on vain ja ainoastaan netin syytä. Kyllä se samainen kummitus tuossa EMI-uutisoinnissakin vilahti.

Ottamatta sen kummemmin kantaa siihen onko EMIn julkaisupolitiikka hyvää vai huonoa verrattuna kilpailijoihin, voisin kuitenkin väittään, että musiikkiteollisuus on enemmän ongelmissa muun viihdeteollisuuden kilpailun edessä.

Tuon uutisen innoittamana tulikin selattua nettiä ja etsittyä hiukan tilastotietoja tukemaan omaa "musta tuntuu kyllä tältä"-fiilistä. Eli musiikkimarkkinahan ei ole yksin kilpailemassa kuluttajien rahoista. Yksinkertaistin tuota vertailua hiukan ja jätin elektroniikan ja siitä aiheutuvat välilliset kulut (kuten tietoliikenneyhteydet) pois ja keskityin vertailemaan puhtaasti kuluttajan ajasta kilpaileviin teollisuuden aloihin - peliteollisuus, elokuvateollisuus ja musiikkiteollisuus. Elokuvateollisuuden puolelta pystyi erottamaan vielä erikseen elokuvateatterit ja DVD:t.

Luvut perustuvat toki amerikkalaisiin tilastoihin, mutta keskimäärin kaikki uutisointikin tapahtuu tuon tilastojen ihmeellisen maan kautta, joten tyydytään siihen. Eurooppalaisten tai maailmanlaajuisten tilastojen haaliminen olisi huomattavasti hankalampaa muutenkin.

Vuosi	Pelit	Musiikki	Teatterit	DVD	Yhteensä
2006	12,5	11,5	9,5	24,2	57,7
2005	10,5	12,3	9,0	24,3	56,1

Lähteet: Gamespot.com, RIAA.com, DVDinformation.com

Toisin sanoen musiikkiteollisuus on käytännössä ainut ala viime vuonna, joka on menettänyt asemiaan. Voihan tuosta toki syyttä nettipiratismia, mutta toisaalta samaan aikaan viihteen kokonaiskulutus on kasvanut. Pahin kilpailija musiikkiteollisuudelle on varmasti juuri pelit .

Toisaalta peliteollisuuskin tarvitsee musiikkia, joten kannattaisikohan liittoutua heidän joukkoihin?

Jukka-Poika ja ilmaiset maksulliset singlet

Kotimaisen reggaen iso pieni mies Jukka-Poika on Jenkkarekkoineen julkaissut useammankin nettisinkun hiukan omalaatuisemmassa muodossa. Bändi on pistänyt kotisivuilleen sinkkuja vapaasti ladattavaksi, ja pyytänyt ihmisiä maksamaan yhden euron tilille. Maksun suoritus on jätetty jokaisen omalletunnolle. Idea tähän oli saatu maaseudulla edelleenkin paikoitellen toiminnassa olevasta tavasta, että tienposkessa on vain koju, jossa on tuotteita myytävänä, mutta myyjää ei paikalla ole. Maksu siis suoritetaan itsenäisesti ts. ostajaan luotetaan sen verran, että hän myös maksun hoitaa.

Jukka-Poika kertoi aikanaan, että tämä operaatio on melko hyvin onnistunut. Hän oli saanut sinkuista rahaa jonkin verran enemmän mitä olisi todennäköisesti fyysisen sinkun julkaisusta jäänyt käteen kulujen jälkeen. Nythän kulut ovat melkein nolla, joten kaikki tulo jää plussan puolelle. Mielenkiintoinen idea, jota varmasti kannattaa kokeilla myös muitten.

Type O Negative haluaa sinut tekemään mainosvideon

Type O Negativen uuden Dead Again -albumin markkinoinnissa on otettu ihan mielenkiintoisella tavalla tehokäyttöön Youtube. Luonnollisesti bändin levy-yhtiön SPV:n käynnistämässä kilpailussa faneja pyydetään tekemään levystä mainosvideo. Luonnollisesti levy-yhtiö haluaa oikeuden käyttää videoita jatkossa omiin tarkoituksiinsa, niinhän ne kaikki riistäjät tekevät, eiks nii. Kilpailun voittajalle on luvassa kitara.

Periaatteessahan tuossa ei ole mitään sen ihmeellisempää. Onhan kilpailuja järjestetty aikaisemminkin. Tässä on vain hienosti käytetty hyväksi nykyisiä megasivustoja. Kilpailua promotaan MySpacessä ja videot ladataan Youtubeen. Video pitää vielä pistää oman Youtube-profiilin ykkösvideoksi, jolloin sen näkyvyys on paljon parempi. Lisäksi videossa pitää näkyä jossain vaiheessa tuo kyseinen albumi.

Tämäkin markkinointiponnistus ei kovin kallista ole. Hieno oivallus ja oma fanikunnan tehokasta "hyväksikäyttöä". Näin se homma pitäisi useamminkin hoitaa. Fanit ovat aina innoissaan, kun pääsevät osallistumaan. Vaikkei he videoita tekisikään, niin sana varmasti leviää.