Promovitutusta, osa 5: "Hissipuhe"

Siirrytäänpä markkinoinnin puolelle. Vaikka kaikki väittävätkin edelleen, että musiikki on tärkeintä, niin kyllä se silti pitää jollain tapaa osata kuvata. Ymmärrän kyllä ihmisten huolen siitä, että musiikin "aitous" katoaa, jos sitä aletaan liikaa miettimään ja markkinointimielessä tutkimaan. Luonnollisesti tuo pitää myös paikkansa, jos homma käännetään nimenomaan niin päin, että ensin tutkitaan millaista "pitää" tehdä ja sen jälkeen "luodaan" kysyntään sopivaa tuotetta.

Oma näkemykseni mukaan taiteen puolella on kuitenkin tarpeellista kääntää tuo asetelma toisin päin (mitä kieltämättä suomalaiset firmat yleisestikin tekevät ja homma karahtaa siksi kiville). Eli ensin tehdään se teos ja sen jälkeen mietitään mitä tuli tehtyä. Tuo on kuitenkin ehkä oleellisin juttu, mutta unohtuu lähes järjestään kaikilta. Varsinkin pienillä resursseilla toimittaessa ei voida panostaa isoihin markkinointikamppanjoihin, joilla saadaan siitä isosta massasta siivilöityä ne potentiaaliset asiakkaat. Tämän vuoksi markkinoinnin pitää olla todella kohdistettua ja kohdistus ei onnistu, jos ei tiedä kenelle pitäisi kohdistaa.

Tässä kohtaa astuu kuvaan tuo markkinointimaailmasta tuttu "hissipuhe". Idea on yksinkertainen (toteutus on se vaikein) eli yhden hissimatkan aikana sinun pitäisi pystyä kertomaan tuntemattomalle ihmiselle mistä on kyse ja vielä "myydä" oma juttusi siinä samassa ajassa. Jos musiikin puolella bändi pystyy myös tekemään itselleen tuon hissipuheen, niin ollaan jo hyvässä tilassa. Tuo hissipuhe voi sitten olla ihan mitä vain, tarkoitus on vain nostaa esiin ne oleelliset jutut bändistä. Jos tuollaisesta 30 sekunnin hissimatkan aikana pystyy kertomaan mistä omassa toiminnassa on kyse, niin sitä on oikeasti joutunut myös miettimään. Kun tuo työ on tehty niin siitä on helppo jatkaa eteenpäin mm. markkinoinnin puolella.

Promovitutusta, osa 4: "Meitä on vähän vaikee verrata mihinkään"

Eikä vitussa ole. Tai no joissakin yksittäisissä tapauksissa tuo pitää paikkansa, mutta harvassa ovat ne lahjakkuudet, jotka oikeasti osaavat tehdä täysin omaperäistä musiikkia. Ainakin minun päässä tuo "me ei oikein kuulosteta keneltäkään muulta" kääntyy ennemmin muotoon "me ei oikein kuulosteta miltään". Useinmiten tuo tarkoitta vain sitä, että bändi ummistaa omat korvansa omalta tuotokseltaan. Huvittavinta tässä kaikessa on se, että useinmiten nuo "omaperäiset" orkesterit ovat niitä pahimpia hiilipaperikopioita.

Eli seuraavan kerran kun teette sitä promokirjettä medialle, niin kääntäkääpä tämä lokerointipelkonne aivan päälaelleen. Antamalla itsellenne jonkinlaisen selkeän paikan musiikkimaailmassa teitä myös silloin kohdellaan sen mukaan. Jos teidän suurimmat vaikutteet ovat Children of Bodom ja In Flames unohtamatta tietenkään niitä pioneerejä eli At the Gatesiä ja Carcassia, niin helvetti lokeroikaa itsenne siihen. Siltä te varmasti kuitenkin kuulostatte. Turha siinä vaiheessa on enää mennä väittämään, että onhan noita kuunneltu, mutta on meidän kuuntelulistalla ollut vaikka Slipknot ja Metallicakin. Ei sillä ole mitään merkitystä. Joka tapauksessa kaikki bändit leimataan johonkin, niin eikö ole paras vaihtoehto, että bändi sentään itse vaikuttaa siihen mihin lokeroon heidän pudotetaan.

Vaikka omaperäisyys musiikkipiireissä yleisesti onkin hyve, niin oikeasti niitä orkestereita on vain kourallinen. Jotkut bändit ovat saaneet aikaan oman tunnistettavan soundin, mutta sekin on useinmiten enemmän ajan mittaan syntynyttä tulosta. Ei nekään bändit ole uransa alussa varmaankaan saaneet sen kummempia tyylipisteitä omaperäisyydestä, hemmetti kaikki Göteborg-bändithän kuulostaa samalta. Se "oma juttu" on oikeasti se, että tuntee itsensä sen verran, että voi rohkeasti myös kertoa siitä. Omaa juttua ei ole se, että sanoo promokirjeessään, että meitä on vaikea verrata mihinkään. Silloin te ette vain tunne riittävästi historiaa.

Indievartti etsii apua kampanjaan kotimaisen indiemusiikin radiosoiton puolesta

Tiedätkö, kuinka monta työpäivää pitää kuunnella kotimaista radiota, jotta kuulemastaan musiikista saisi kasaan yhden kokoelma-CD:llisen verran suomalaisten pienlevy-yhtiöiden artisteja? Oikea vastaus on tyly: noin kaksi viikkoa. Näin siitä huolimatta, että samaan aikaan Suomen myyntilistat pullistelevat suomalaisia indieartisteja ja -bändejä.

Indievartti-kampanjalla halutaan antaa laadukkaalle suomalaiselle pientuotannolle mahdollisuus: vain 15 minuutin verran soittoaikaa päivässä parhaaseen kuunteluaikaan suomalaisissa radioissa. Indiemusiikkia ei tule haudata myöhäisiltojen erikoisohjelmiin.

Kampanjaan voi osallistua kuka tahansa, joka haluaa vaikuttaa radioitten sisältöön. Kampanjan sivuilla osoitteessa www.noise.fi/indievartti on tarjolla useita mahdollisuuksia vaikuttaa, olitpa sitten tavallinen radionkuuntelija, radionkuuntelun jo hylännyt ex-kuuntelija, pienlevy-yhtiön edustaja tai muu kotimaisen musiikkikentän toimija.

Indien osuus keskimäärin alle 10 prosenttia

Indievartti-kampanjaa varten tutkittiin valtakunnallisia suomalaisia radioita, jotka julkaisevat soittolistansa verkkosivuillaan. Soittolistoja tarkasteltiin kahtena ajanjaksona, huhti-toukokuulta ja elokuulta 2008. Selvitys rajattiin koskemaan arkipäiviä klo 8-16.

Kotimaiseksi indiemusiikiksi luokiteltavissa olevaa musiikkia löytyi radioitten soittolistoilta näinä ajanjaksoina keskimäärin 0-10 prosentin verran soitetuista bändeistä. Indieartistit ja –bändit keräsivät myös selkeästi vähiten soittokertoja. Kotimaiseksi indiemusiikiksi määriteltiin sellaiset pienten levy-yhtiöiden artistit tai bändit, jotka eivät ole urallaan saavuttaneet kultalevyyn oikeuttavaa levymyyntiä. Indieartistien ja –bändien levyt muodostavat kuitenkin noin 20 prosentin osuuden Suomen virallisesta albumilistasta.

Tarkemmat tiedot selvityksestä löytyvät Indievartti-kampanjan sivuilta osoitteesta www.noise.fi/indievartti/tilastot.php.

Radio Noise starttasi taas

Radio Noise starttasi jälleen viime viikon maanantaina. Ainakin alkuun lähetyksiä tulee myös aamulla, testailemme miten nuo kiinnostavat ihmisiä. Eli lähetykset alkavat jo klo 8 aamulla. Tarjolla on uusintapoimintoja menneiltä kausilta.

Ohjelmakarttaa selkeytettiin sen verran, että nykyään joka päivä on pyhitetty tietyntyyliselle musiikille. Enää ei edellisen päivän ohjelmia tulee uusintana seuraavana päivänä, vaan vasta seuraavalla viikolla.

Maanantai on pyhitetty punk-henkiselle menolle
- Hybris on crustimpaa ja sludgempaa reunaa
- Väärä asenne garagepunkkia
- The Hardest Way on puolestaan hardcorempaa toimintaa

Tiistaina on indie-iltamat
- Värinää peilaa ajankohtaista indiekenttää
- Mental Alaska ja uusi Veturimiehet heiluttaa puolestaan ovat undergroundimman kaman kimpussa

Keskiviikkona rokataan
- Voimasointu on tuoretta
- Rocker's Choice puolestaan perinteisempää

Torstai on metallinen
- Uusi Domination tarjoaa asenneannoksen
- Ilman puudutusta on tuoreimman metallin kimpussa
- Murskaamo jäytää kuolometallitunnelmissa
- Chokehold blastaa
- Helvetin portit on puolestaan mustemmissa tunnelmissa

Perjantai onkin aika sekalaista
- N-vitamiini tarjoaa uusia rock-julkaisuja
- Nousu puolestaan mitä sattuu milloinkin kiinnostamaan

Lauantai on rytmipäivä
- Läskibiitti on uusi ohjelma ja nimensä mukaan hip hoppia
- Tanssivyöhyke puolestaan tanssittaa mitä ihmeellisemmällä kamalla
- Hitsville Vallila on soul-tunnelmia
- Kuningaskerho on taas enemmän klubitunnelmissa

Sunnuntai on erikoisohjelmia
- Kudos operoi sekavissa tunnelmissa
- Pohjoinen ulottuvuus tarjoaa pohjoista näkökulmaa
- Pimiö puolestaan seilaa synkemmissä vesissä

Pidempiä selityksiä löytyy luonnollisesti radion kotisivuilta.