Promovitutusta, osa 4: "Meitä on vähän vaikee verrata mihinkään"

Eikä vitussa ole. Tai no joissakin yksittäisissä tapauksissa tuo pitää paikkansa, mutta harvassa ovat ne lahjakkuudet, jotka oikeasti osaavat tehdä täysin omaperäistä musiikkia. Ainakin minun päässä tuo "me ei oikein kuulosteta keneltäkään muulta" kääntyy ennemmin muotoon "me ei oikein kuulosteta miltään". Useinmiten tuo tarkoitta vain sitä, että bändi ummistaa omat korvansa omalta tuotokseltaan. Huvittavinta tässä kaikessa on se, että useinmiten nuo "omaperäiset" orkesterit ovat niitä pahimpia hiilipaperikopioita.

Eli seuraavan kerran kun teette sitä promokirjettä medialle, niin kääntäkääpä tämä lokerointipelkonne aivan päälaelleen. Antamalla itsellenne jonkinlaisen selkeän paikan musiikkimaailmassa teitä myös silloin kohdellaan sen mukaan. Jos teidän suurimmat vaikutteet ovat Children of Bodom ja In Flames unohtamatta tietenkään niitä pioneerejä eli At the Gatesiä ja Carcassia, niin helvetti lokeroikaa itsenne siihen. Siltä te varmasti kuitenkin kuulostatte. Turha siinä vaiheessa on enää mennä väittämään, että onhan noita kuunneltu, mutta on meidän kuuntelulistalla ollut vaikka Slipknot ja Metallicakin. Ei sillä ole mitään merkitystä. Joka tapauksessa kaikki bändit leimataan johonkin, niin eikö ole paras vaihtoehto, että bändi sentään itse vaikuttaa siihen mihin lokeroon heidän pudotetaan.

Vaikka omaperäisyys musiikkipiireissä yleisesti onkin hyve, niin oikeasti niitä orkestereita on vain kourallinen. Jotkut bändit ovat saaneet aikaan oman tunnistettavan soundin, mutta sekin on useinmiten enemmän ajan mittaan syntynyttä tulosta. Ei nekään bändit ole uransa alussa varmaankaan saaneet sen kummempia tyylipisteitä omaperäisyydestä, hemmetti kaikki Göteborg-bändithän kuulostaa samalta. Se "oma juttu" on oikeasti se, että tuntee itsensä sen verran, että voi rohkeasti myös kertoa siitä. Omaa juttua ei ole se, että sanoo promokirjeessään, että meitä on vaikea verrata mihinkään. Silloin te ette vain tunne riittävästi historiaa.