Ihan vitusti ulkomaalaisia tulossa festareille

Alkaa pikkuhiljaa näyttää taas kesän festivaalitarjontakin mielenkiintoiselta, kun Ruisrockin julkisti osan esiityjistään eilen. Suomen kesähän on tunnetusti festivaalien kyllästämä ja joka notkossa on jonkinlaiset kekkerit. Pääosin tämä toki pitää paikkansa, mutta noita oikeasti mielenkiintoisia tapahtumia, ainakin tällaiselle musiikkimaailmaa enemmän seuraavalle, on kuitenkin vain kourallisen verran. Niissä muissa tapahtumissahan esiintyvät kuitenkin ne samat kotimaiset, jotka näissä isoissakin kekkereissä lavalle nousevat.

Viime aikoina mielenkiintoisin kehitys on ollut ehdottomasti ulkomaisten artistien marssi suomalaisille keikkapaikoilla. Erikoista tuossa määrän kasvussa on se, että keikkapaikkojen kokoluokat ovat myös laajentuneet. Enää ei mennä vain Tavastialle, vaan bändi voi hyvinkin tehdä neljän keikan Suomen rundin, jossa esiinnytään vaikka Helsingin Semifinalissa, Tampereen Vastavirrassa, Jyväskylän Bar 68:ssa ja Turun TVO:lla eli hyvin pienissä paikoissa. Toki isompien mestojen rundejakin tehdään Silloinkin samainen Helsinki-Tampere-Jyväskylä-Turku-nelikko on aika usein suosiossa.

Suurin yksittäinen syy ulkomaalaisten esiinmarssiin Suomen keikkapaikoille on Fullsteam Agency, joka tuo tällä hetkellä Suomeen varmaan puolet ulkomaalaisvieraista (se toinen puoli menee sitten nykyiselle Live Nationille, ex-Welldone). Toki mukana on muitakin toimijoita, ja kilpailun lisääntyminen on lisännyt myös järjestäjien ammattitaitoisuutta. Uusia yrittäjiäkin löytyy koko ajan, jotkut suuremmalla menestyksellä (Speed Promotion) ja jotkut hitaasti kiiruhtamatta (Bast Music).

Mutta palataanpa takaisin asiaan eli festarikesään, tulossa on nimittäin varmasti kuuma festarikesä. Sen verran nimekkäitä esiintyjiä on jo kiinnitetty. Pikainen katsaus noitten isoimpien festareiden ulkomaalaiskiinnityksiin nosti kiinnitetty ulkomaisten bändien määrän jo yli 70. Jo varmistuneina on seuraavat: Amon Amarth, Anna Järvinen, At the Gates, Behemoth, Blitzkrieg, Bonnett & Turner, Broken Social Scene, Bullet for My Valentine, Carcass, Comeback Kid, Common , Converge, Cult of Luna, Desaster, Destruction, Dimmu Borgir, Dream Evil, Dying Fetus, Entombed, Fanfare Ciocârlia, Flogging Molly, Foo Fighters, Ghost Brigade, God Dethroned, Hardcore Superstars, Heaven Shall Burn, Helloween, In Flames, Interpol, Job For A Cowboy, Kashmir, Kent, Killswitch Engage, Kreator, Life of Agony, Linkin Park, Mayhem, Millencolin, Ministry, Mogwai, Mortal Sin, Mustasch, Nile, Nine, Noxa, Oceansize, Opeth, Ozric Tentacles, Pain, Paradise Lost, Porcupine Tree, Primordial, Raised Fist, Sahara Hotnights, Santana, Satyricon, Sebastian Bach, Serj Tankian, Slayer, Testament, The Ark, The Cult, The Heptones, The National, The Sorrow, The Sounds, Tony Carey, Twisted Sister, Tyr, Venetian Snares, Whitesnake ja Yngwie Malmsteen.


Määrä ei luonnollisesti korvaa laatua missään tilanteessa, mutta kotimaisten festivaalien mielenkiintoisuus kasvaa luonnollisesti jokaisen ulkomaalaiskiinnityksen kohdalla. Mielenkiintoisinta tässä asiassa on se, että bändien keikkaliksojen jatkuva nousu on osittain syynä tähän trendiin. Suomalaisen hinnalla saa ilmeisesti kohta jo harvemminkin (jos koskaan) Suomessa käyneen keskikastin ulkomaisen suosikinkin. Enää ei siis tarvitse vedota taloudellisiinkaan syihin kotimaisen rosterin kanssa.

Mikäs sen hienompaa. Ruisrockiin voisi hyvin lähteä tsekkaamaan At the Gatesiä, Life of Agonya, Millencolinia, Ministryä, Raised Fistiä, Porcupine Treetä ja mikset The Cultiakin. Toisaalta Tuskaan tulee Slayer, Carcass, Killscwith Engage, Dying Fetus, Tyr ja monta muutakin. Provinssi ei ole vasta julkistanut kuin muutaman ulkomaalaisen, mutta Foo Fighters ja Serj Tankianin ihan mielellään tsekkaisin. Pelottaa vain ajatella mitä sinne on vielä tulossa. Ilosaareen en ole jostain syystä vielä koskaan päässyt käymään, ja vaikkei mitään sikakovia kiinnityksiä siellä olekaan, niin Comeback Kid, Converge, Common, Mogwai, Oceansize ja romanialainen Fanfare Ciocârlia vaikuttaisivat aika mielenkiintoisilta. Ankkarock ei ole kertonut vielä mitään tulevasta kesästään, Oulun Qstockiin tulee melko varmasti tänä vuonna lisää ulkkareita ja Roskildehan on sitten aina yksi vaihtoehto, mut eipä lähdetä edes miettimään tuota, aaargh. Päähänä tässä hajoaa.

Liikaa valintoja, liikaa tarjontaa, ei osaa päättää, pitäskö sittenkin jäädä vain kotiin koko kesäksi ja kuunnella mankalla vanhoja kasetteja. Ei perskele, yksi kunnon festarireissu kesässä on pakollinen. Nyt pitäs vielä päättää mihin lähtee, prkl.

Music 2.0

Musiikin uudesta tulemisesta 2.0-muodossa on jo jauhettu jonkin aikaa ja eräs kovaäänisimmistä on ollut mediafuturistiksi (sic) itseään tituleeraava Gerd Leonhard. Mies on kirjoittanut paljon kolumneja, blogannus, esitelmöinyt ja kiertänyt maailmaa lähes saarnamiehen asemassa. Nyt hänen kirjoituksiaan on koottu myös kirjaksi yksinkertaisesti nimeltään Music 2.0. Kirja on ladattavissa ilmaiseksikin sen omilta sivuilta, vaikka trendikkäästi lahjoituksia otetaan luonnollsesti myös vastaan. Oikea paperiversiokin kirjasta on tehty ja sen voi tilata samaisen sivuston kautta hintaan 39,95$ + postit luonnollisesti.

Se siitä mainostuksesta. Hiukan sisällöstä vielä. En ole itseasiassa vielä ehtinyt koko kirjaa edes lukea, mutta olen Leonhardin visioiden kanssa hyvin samoilla aaltopituuksilla. Jonkinlainen tiivistys Leonhardin musiikin tulevaisuudesta on hänen esittämä "music like water"-iskulause. Tuolla tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että musiikki olisi tulevaisuudessa samanlaisessa asemassa kuin vesi on tällä hetkellä. Eli se tuntuu ilmaiselta, vaikka kaikki siitä kuitenkin maksavat jotain. Käytännön toteutus tuosta sisältääkin sitten paljon eri osioita, joista merkittävin on jonkinlainen kuukausimaksu, jolla saa kaikkeen musiikkiin käyttöoikeuden. Ts. riippumatta siitä miten musiikin kuluttaa ja mitä kautta sen hankkii, niin sinulla on siihen käyttöoikeus olemassa. Luonnollisesti myynnissä on myös "pullotettua vettä", joka on tietenkin kalliimpaa kuin se "ilmaiseksi" jaossa oleva.

Music 2.0 -tekstikokoelma on ihan mukavaa luettavaa ja voin hyvin suositella Leonhardin mietteisiin tutustumista kaikille, joita musiikkibisnes kiinnostaa. Tuon "Music Like Water"-jaksojen lisäksi on kirjassa tarjolla tarinaa myös paljon muusta - mm. nykyisten muotoisten levy-yhtiöiden katoaminen, kuluttajan muuttuminen käyttäjäksi, digitalisoitumisen yleistyminen.

Mark Lanegan se vaan osaa

Sitten väliin levysuositus. 5. maaliskuuta ilmestyvä The Gutter Twins -debyytti Saturnalia kannattaa tsekata. Kyseessä on Greg Dullin ja Mark Laneganin projekti ja levy julkaistaan viime aikoina jälleen profiiliaan melkoisesti nostaneen Sub Pop -levy-yhtiön kautta, joka aikanaan tuli tunnetuksi Seattle-grungen "synnyttäjänä".

Itselleni ainakin The Gutter Twins nostaa esiin jonkinlaisia Nick Cave -viboja. Jotain samaa henkeä tarjoilee tämä duo ja todella loistavan levyn on kaksikko kasannut. Mark Lanegan tuntuu 0levan muutenkin vähän erikoinen heppu, kun kaikki mitä mies tekee tuntuu olevan yksinkertaisesti hyvää. Miehen uran varreltahan löytyy mm. Screaming Trees, Queens of the Stone Age, Twilight Singers ja todella iso nippu muita yhteistyökuvioita oman soolouran lisäksi. Soolourallakin mies on niittänyt mainetta mm. Mercury-ehdokkuus yhdessä Isobel Campbellin kanssa tehdystä Ballads of the Broken Sea -levystä.

Greg Dullin urapuusta löytyvät puolestaan mm. The Afghan Whigs ja myös Twilight Singers sekä lukuisia muita yhteistyökuvioita eri kokoonpanojen kanssa. Ensimmäistä kertaa eivät nämä miehet ole siis levyä olleet tekemässä (eivätkä edes ensimmäistä kertaa kaksistaan) ja sen kyllä huomaa. Saturnalia on vain yksinkertaisesti loistava alusta loppuun.

Amie Street tarjoaa mielenkiintoista hinnoittelupolitiikkaa

Digimusiikkikauppa Amie Street on kehittänyt aika mielenkiintoisen verkkokaupan. Kyseinen sivusto on periaatteessa ihan normaali degimusakauppa, joka myy biisejä ja levyjä, mutta hinnoittelu kyseisessä kaupassa lähtee kaiken materiaalin kohdalla nollasta eli nopeimmat saavat imuttaa ilmaiseksi.

Mutta mikä siis on SE juttu heillä? Biisin hinta nousee sitä mukaa kun latausmäärät kasvavat. Maksimihinta on kuitenkin 98 jenkkisenttiä. Sivusto on myös trendikkäästi "sosiaalinen verkosto", mikä heidän tapauksessa tarkoittaa sitä, että sivuston kävijät voivat suositella biisejä(/artisteja) muille ja saavat siitä mahdollisesti myös palkkion. Yksinkertaistettuna homma toimii niin, että jos suosittelet ilmaista biisiä, joka lopulta kasvaa 98 sentin arvoiseksi, niin saat palkkiota 98 senttiä.

Yleisesti näitä uusia ideoita tuntuu pulppuavan ympäri maailmaa tällä hetkellä todella kovaa vauhtia (vaikka tuo Amie Streetkin on kyllä jo pari vuotta vanha). Rajoja koetellaan monessa mielessä ja pikkuhiljaa tuntuu yleinen bisnesmielipidekin kääntyvän avoimempaan suuntaan. Amie Streetkin on haalinut mukaan jo muutamia melko merkittäviä nimiä, kuten Badly Drawn Boy, The National, Pixies, Thom Yorke, Belle and Sebastian ja suurimpana nimenä varmaankin Interpol.

Sivustolle voi siis kuka tahansa liittyä ilmaiseksi ja myynneistä tuloutetaan artistille 70%:a sen jälkeen kun se on ylittänyt 5$:n rajan, joka menee biisin ylläpitokuluihin.

Seeqpod - musiikkihaun Google?

Lähdetäänpä tämän uuden alun merkiksi liikkeelle mielenkiintoisella uudella hakukonepalvelulla. Törmäsin palveluun nimeltä Seeqpod äskettäin. Tuo on siis hakukone, joka on erikoistunut musiikkiin. Tuntuu hemmetin toimivalta sivustolta. Ja luonnollisesti se on jo haastettu oikeuteen ison levy-yhtiön toimesta, vaikkei muuta teekään kuin tekee hakuja internetistä. Kokeilin joillakin pienillä bändeillä ja aika hyvin löysi heti jotain ainakin. Tuota voikin alkaa käyttää nimenomaan näytteiden hakemiseen.

Uusi alku

Yritetäänpä uudelleen tämän blogin kanssa. Laajennettaan hiukan vain skaalaa, kun tuo puhdas musiikkimarkkinointiin keskittyminen on ollut vähän nihkeetä, kuten saatatte huomata edellisen postauksen päivämäärästäkin.

Otetaan siis mukaan vähän muutakin. Kun noita musiikkibisneksen juttuja tulee seurattua jo muutenkin aktiivisesti, niin samantien niistä voi kertoilla muillekin. Levysuosituksia tulette saamaan myös ja ne on sitten täysin puolueellisia, koska mun musamakuhan on maailman paras :)

Etkö saa haastatteluja lehtiin, mitä jos julkaisisit oman lehden

Otsikossa mainittu idea ei ole omaa keksintöä. Stratovariuksen vokalistina paremmin tunnettu Timo Kotipelto ei myöskään varmasti ole ensimmäinen, joka tuota metodia käytti, mutta hänen kohdalla törmäsin siihen ensimmäisen kerran. Eli miksei julkaista oman levyn yhteydessä lehti ja jaella se mielenkiintoisiin paikkoihin, esimerkiksi sopiviin baareihin ja levykauppoihin.

Kotipelto julkaisi ensimmäisen Rock the Metal (urpo nimi tosiaan, mutta tuo on joku Timon käyttämä sanonta, jota ei liian vakavasti pidä ottaa) "lehden" uusimman Serenity-albumin yhteydessä. Lehti oli yksinkertaisesti 8-sivuinen yksinkertainen esittely levystä, sen teosta ja siinä sivussa luonnollisesti hiukan markkinointia mukaan. Kotipellon perustelu omalle lehdelle oli, ettei hän kuitenkaan minkään lehden kanteen pääse, joten pitää pistää pihalle oma lehti. Ei ole liikaa kilpailua kansipaikasta. Kakkosversio lehdestä tuli, kun Kotipellon High and Loud -levy-yhtiö julkaisu Ancaran uuden Beyond the Dark -levyn. Luonnollisesti tuossa lehdessä kannessa oli Ancara.

Kolmas kerta kun tähän törmäsin oli eilen, kun sain Kuha.-yhtyeen tulevan levyn käsiini (levy on muuten Radio Noisen lokakuun levynä, kovaa kamaa tuo Kuha.). Kuha. on vienyt idean paljon pidemmälle kuin Kotipelto. Kuha. on tehnyt oikean Kuhasanomat-lehden, joka kertoo tulevan tiedelevyn syntymisestä Ilmaiseksi jaettava lehti on saatavilla mielivaltaisesti valituista baareista, levy- ja kirjakaupoista Helsingistä, Turusta ja Tampereelta.

Kuhasanomat-lehti on saatavilla ainakin seuraavista liikkeistä:
HELSINKI: Keltainen jäänsärkijä, Popparienkeli, Stupido Shop, Yliopistokirjakauppa, Bar Loose, Beatroot, Like-kirjakauppa
TAMPERE: Klubi, Platta Records, Epes
TURKU: 8-Raita Record Store

Kuha.:n tiedealbumi Tieteen puolesta, fiktiota vastaan ilmestyy 17.10.

Nyt on sinun vuorosi. Markkinointivälineenä tuo on todella hieno ja jos urakka tuntuu liian isolta, niin ota pari kaveribändiä mukaan. Hintakin putoaa silloin todella alhaiselle tasolle. Hintaesimerkkinä heitetään print24.fi-sivuston laskelma: 5000 kpl, A5, 8 sivua, neliväri, 626€