Etkö saa haastatteluja lehtiin, mitä jos julkaisisit oman lehden

Otsikossa mainittu idea ei ole omaa keksintöä. Stratovariuksen vokalistina paremmin tunnettu Timo Kotipelto ei myöskään varmasti ole ensimmäinen, joka tuota metodia käytti, mutta hänen kohdalla törmäsin siihen ensimmäisen kerran. Eli miksei julkaista oman levyn yhteydessä lehti ja jaella se mielenkiintoisiin paikkoihin, esimerkiksi sopiviin baareihin ja levykauppoihin.

Kotipelto julkaisi ensimmäisen Rock the Metal (urpo nimi tosiaan, mutta tuo on joku Timon käyttämä sanonta, jota ei liian vakavasti pidä ottaa) "lehden" uusimman Serenity-albumin yhteydessä. Lehti oli yksinkertaisesti 8-sivuinen yksinkertainen esittely levystä, sen teosta ja siinä sivussa luonnollisesti hiukan markkinointia mukaan. Kotipellon perustelu omalle lehdelle oli, ettei hän kuitenkaan minkään lehden kanteen pääse, joten pitää pistää pihalle oma lehti. Ei ole liikaa kilpailua kansipaikasta. Kakkosversio lehdestä tuli, kun Kotipellon High and Loud -levy-yhtiö julkaisu Ancaran uuden Beyond the Dark -levyn. Luonnollisesti tuossa lehdessä kannessa oli Ancara.

Kolmas kerta kun tähän törmäsin oli eilen, kun sain Kuha.-yhtyeen tulevan levyn käsiini (levy on muuten Radio Noisen lokakuun levynä, kovaa kamaa tuo Kuha.). Kuha. on vienyt idean paljon pidemmälle kuin Kotipelto. Kuha. on tehnyt oikean Kuhasanomat-lehden, joka kertoo tulevan tiedelevyn syntymisestä Ilmaiseksi jaettava lehti on saatavilla mielivaltaisesti valituista baareista, levy- ja kirjakaupoista Helsingistä, Turusta ja Tampereelta.

Kuhasanomat-lehti on saatavilla ainakin seuraavista liikkeistä:
HELSINKI: Keltainen jäänsärkijä, Popparienkeli, Stupido Shop, Yliopistokirjakauppa, Bar Loose, Beatroot, Like-kirjakauppa
TAMPERE: Klubi, Platta Records, Epes
TURKU: 8-Raita Record Store

Kuha.:n tiedealbumi Tieteen puolesta, fiktiota vastaan ilmestyy 17.10.

Nyt on sinun vuorosi. Markkinointivälineenä tuo on todella hieno ja jos urakka tuntuu liian isolta, niin ota pari kaveribändiä mukaan. Hintakin putoaa silloin todella alhaiselle tasolle. Hintaesimerkkinä heitetään print24.fi-sivuston laskelma: 5000 kpl, A5, 8 sivua, neliväri, 626€

Last.fm haluaa sinut perustamaan bändin

Last.fm on käynnistänyt "Now Form a Band" -kampanjan, jonka tarkoitus on innostaa ihmisiä tekemään parempaa musiikkia. Kampanja-manifesti löytyy sitä varten perustetusta blogista.

Lyhyesti ideana on nykyisten nettityökalujen avulla tuoda uutta hienoa musiikkia esiin pienellä panostuksella. Hienoa, että edes joku näistä uusista sivustoista ottaa ohjia omiin käsiinsä eikä vain jää tuleen makaamaan ja seuraamaan vierestä, kun kävijät tuottavat "sisältöä".

Kieltämättä nykyään tuo bändin perustaminen on helpompaa ja jopa omien tuotosten esiin tuominen on mahdollista ilman megabudjetteja. Tähän rakoon myös Last.fm haluaa ihmisiä ohjata. Toki sivustolla on omakin lehmä ojassa, mutta kenellä nyt ei olisi omia intressejä tällaisissa kuvioissa. Pienentä asennemuutosta on havaittavissa myös yleisesti. Ehkä jonain päivänä vanhentuneet rakenteet alkavat oikeasti murtua.

Radioheadin uusi albumi myynnissä bändin kotisivuilla

Tällä hetkellä ilman levytyssopimusta oleva brittiyhtye Radiohead on pannut kotisivuilleen myyntiin uuden albuminsa In Rainbows. Levyä ei siis pysty tilaamaan mistään muualta kuin kyseisiltä sivuilta. Digimuodossa olevan levyn hinnan saa ostaja päättää itse. Lisäksi sivuilta on mahdollista tilata myös paketin, joka sisältää levyn CD-version, kaksi vinyyliä, kuvia, bonus-CD:n jossa on lisää uutta materiaalia ja muuta sälää. Paketin hinta on 40 puntaa (n. 57 euroa).

Digiversion voi ladata itselleen alkaen lokakuun 10. päivä, tilauksen voi toki tehdä jo nyt. Saa nähdä miten Radioheadin menetelmä toimii. Aika hyvin keskimäärin ovat onnistuneet nämä "ilmaiset" julkistukset ja mediahuomiota ne ainakin saavat osakseen melkoisesti. Henkilökohtaisesti olen kyllä hyvin pitkälti tällaisten julkaisumetodien kannalla. Perinteisten kanavien kyseenalaistaminen aika-ajoin on vain hyväksi.

Pitääkö bändiä brändätä

Onpa taas aika mennyt nopeasti ja jäänyt tännekin kirjoittelematta. Kerrankin tuli vietettyä lomaa ilmeisesti kunnolla.

Noise.fi:n foorumissa käytiin pientä vääntö tuosta otsikon kuvaamasta aiheesta. Postataanpa oma mielipiteeni asiasta myös tänne.

Aiheena siis bändin ja brändi. Brändi nähdään käytännössä aina pahana asiana, jos se liitetään bändin yhteyteen. Asiahan ei tietenkään näin ole. Bändi on automaattisesti brändi, joten ei se voi olla automaattisesti negatiivinen asia. Brändin ideahan on vain jollain lailla identifioida tietty tuote/tuotos jonkun tietyn valmistajan tekemäksi. En ole kyllä koskaan vielä törmännyt yhteenkään bändiin, joka esimerkiksi saatekirjeessään olisi kertonut olevan hajuton, mauton, oikeastaan näkymätönkin ja lisäksi heidät pystyy sotkemaan erittäin helposti muihin. Aina bändit väittävät olevansa omaperäisiä eikä heitä voi oikein verrata mihinkään.

Ts. bändit ovat jo aktiivisesti brändäämässä itseään johonkin omaan lokeroon. Minkä takia sitten samaan aikaan tuo brändääminen on kamala kirosana. Sehän on kuitenkin loppupeleissä se mitä kaikki haluavat.

Brändin rakentaminen ei tarkoita sitä, että bändi liikkuu jatkuvasti kaikkien trendien perässä metsästäen sitä suurinta rahapottia. Brändääminen on oikeastaan täysin päinvastaista toimintaa. Toki bändi voi brändätä itsensä jatkuvasti trendien perässä hiihtäjäksi, mutta en usko koskaan näkeväni sellaisen bändin saatetekstiä. Bändi voi toki oikeasti toimia niin, että se seurailee trendejä, mutta ei kukaan siitä brändiä itselleen yritä rakentaa. Kyllä ne miljoonat amerikkalaiset metalcore-bändit ovat kaikki omasta mielestään maailman kovimpia bändejä ikinä ja täysin uniikkeja.

Väitän että, jos bändi ei itseään oikeasti brändää johonkin todelliseen, se luokitellaan auttamatta nimenomaan perässähiihtäjäksi ja kopioksi. Brändääminen on mielestäni ts. ainut vaihtoehto nostaa se oma hengentuotos muittenkin tietoisuuteen. Brändääminen tässä muodossa tarkoittaa siis sitä, että bändi on tietoinen siitä mitä se tekee. Jos vain vähän rämpyttelet jotain nauhalle ja väität sen sitten olevan maailman tärkein taideteos, ei kukaan sinua tule uskomaan. Jos taas osaat kertoa syitä miksi ja miten teos on syntynyt, niin tarina on paljon kiinnostavampi.

Taas tuli lörpöteltyä aika tyhjänpäiväistä juttua, mutta eikös sitä varten blogit ole olemassa :)

Vedetään yhteen kuitenkin jotain. Brändääminen on mielestäni bändin elinehto, ilman sitä hukut siihen harmaaseen massaan. Brändääminen ei ole trendien perässä hiihtämistä, vaan omien tavoitteiden, mielipiteiden, periaatteiden ja mielihalujen selvittämistä. Brändillä ei alkuun ainakaan myydä yhtään levyä automaattisesti, vaan sen tarkoitus on määritellä jonkinlaiset perusmääreet mitä kuulija voi odottaa.

Uusi kotimainen albumi Creative Commons -llisenssillä

Pohjois-Suomesta kotoisin oleva Out of Tune on julkaissut debyyttialbuminsa Discontent Producers Creative Commons -lisenssin alla. Toisin sanoen levy on vapaasti levitettävissä epäkaupallisiin tarkoituksiin. Levy on luonnollisesti kokonaisuudessa ladattavissa myös bändin kotisivuilta.

Bändin on mukana myös Creative Class War -taidekollektiivissa. Kollektiivi kertoo itsestään kotisivuillaan mm. seuraavaa: "Luovalla luokalla tarkoitetaan yleensä informaation sekatyöläisiä, jotka käyttävät sisäsyntyistä innovatiivisuuttaan ja luovuuttaan lisäarvon luomiseen kapitalisteille. Luovuus ja innovatiivisuus ovat hypesanoja, joilla tarkoitetaan kaupallistettavissa olevien ideoiden ja ajatusten, "sisältöjen" luomista. Vaikka luova luokka pääseekin elämään ilman suurta fyysistä raatamista, se joutuu kärsimään ympärivuorokautisesta pakonomaisesta näennäis-luovuudestaan kovan hinnan. Jokainen loikoillessa saatu sininen ajatus ja ideanpoikainen tulee analysoida liiketaloudelliselta kannalta ja lopulta uhrata yritysmaailman ja kansallisen kilpailukyvyn alttarille."

Pikkuhiljaa alkaa siis pienet toimijat etunenässä hyödyntää CC-lisenssiä. Muutenkin homma tuntuu paisuvan koko ajan. Yhä useammin törmää tuohon Creative Commons -tekstiin erinäisissä paikoissa. Selkeä vastarintaliike on siis näkyvissä. Mielenkiinnolla odottelen tekijänoikeusjärjestöjen reaktioita. Toisaalta tunnetusti jähmeät ja hitaat järjestöt eivät muutamaan vuoteen varmasti ehdi muuta kuin kritisoida vanhoihin hyviin perinteisiin vedoten.

Voiko netistä muka saada laillisesti ilmaista musiikkia?

En tuota itsekään oikein meinannut uskoa, mutta ovelan porsaanreiän ovat norjalaiset, Ezmon toimitusjohtaja Petter Karal kärkenä, keksineet. Ezmo on siis uusi firma, joka on napannut tekijänoikeuslaista "kavereille saa levittää laillisesti" -kohdan ja tehnyt palvelun, jonne ihmiset voivat ladata omia biisejään ja määritellyt 10 kaveria voivat sitten kuunnella niitä. Nerokas ajatus, eipä olisi itsellä tullut mieleen.

Palvelu on auennut vasta pari viikkoa sitten ja rekisteröityneitä on n. 3,000 ja biisejä ladattuna n. 600,000, joten alkutekijöissä oikeastaan olla vielä, mutta ajatuksen tasolla tuo on kyllä kiehtova. Olen kyllä melko yllättynyt, jos Ezmosta itsessään tulee joskus iso nimi. Idea on kuitenkin niin yksinkertainen, että jollekin MySpacen kaltaiselle sivustolle Ezmon ostaminen (tai itse saman kehittäminen) voisi olla todellinen killer application.

"Porsaanreiän" käyttäminen ei siis luonnollisesti tarkoita sitä, että kaikki maailman musiikki olisi käyttäjän saatavilla ilmaiseksi. Toisaalta 10 kaverilla voi helposti olla jo 10,000 biisiä, joten aika iso setti on kasassa. Kun tuohon järjestelmään jossain vaiheessa yhdistetään kauppapaikat, josta voi ostaa biisejä tai vaikka jonkinlainen "kun nimiä on tarpeeksi listassa ostamme tämän albumin, yhden biisin hinnalla" -tyylinen ratkaisu, niin rahaakin alkaa liikkua.

Jäämme odottamaan mitä norjalaiset palveluunsa kehittävät jatkossa.

Widescreen Mode jyrää jo omakustantajana

On oikeasti ilo huomata välillä miten jotkut artistit ottavat ohjat omiin käsiinsä ja tekevät oikeasti töitä päästäkseen eteenpäin (viitaten tuohon edelliseen postaukseeni). Jonkin aikaa kotimaisista artisteista on pinnan alla kuplinut riihimäkeläinen Widescreen Mode. Bändi on kerännyt demoillaan viime vuosina useita kuukauden bändi -titteleitä (vaikka toisaalta Noise.fi dumasi kyllä yhden levyn täysin, josta bändi vetikin ammattitaidottamasti hiukan ns. hernettä nenään).

Lisäksi bändi on lähdenyt aktiiviseen maailmanvalloitukseen Internetin kautta. Bändi on MySpacen kautta kerännyt jo yli 60,000 kaveria, street teamiin on rekrytty maailmanlaajuisesti jo yli 1,000 jäsentä, bändin newsletter lähtee jo yli 5,000 ihmiselle. Melko vaikuttavia lukuja ottaen huomioon, että bändi julkaisi vastikään ensimmäisen virallisen sinkkunsa ja senkin omakustanteena. Pohjatyö on toisin sanoen tehty kohtuullisen hyvin ja tulevan albumin markkinoinnissa voidaan tuota pohjaa sitten käyttää hyväksi.

Itsestään tuollaisia määriä ei street teameihin, sähköpostilistoilla tai MySpaceen kerätä. Se vaatii melkoisesti rannetyötä (joksi tuota itse kutsun). Nettiä joutuu toisin sanoen selailemaan todella paljon ja erilaisia pieniä asioita säätämään kohdalleen. Widescreen Mode on kuitenkin tämän työn hoitanut mallikkaasti, eikä loppujen lopuksi ole niinkään yllättävää, että Lupo Entertainmentin Steve Corbin on napannut bändin siipiensä suojaan Amerikan valloitusta silmälläpitäen. Corbin on aikaisemmin ollut mm. Warner/Elektra/Atlanticin varapresidentti, joten ihan turhasta kaverista ei ole kyse. Melko vakuuttava suoritus pieneltä suomalaiselta demobändiltä.

DIY-henki on siis edelleen vahva ase musiikkimarkkinoilla. Levy-yhtiöillä on muutakin tekemistä kuin paapoa aloittelevia bändejä, jotka eivät ymmärrä edes perusasioita, kuten sitä mikä on levy-yhtiön rooli. Jokainen on kuitenkin loppupeleissä vastuussa vain omasta urastaan, joten unohtakaa se "odotellaan, että meidät löydetään"-mentaliteetti. Sillä ei pääse yhtään mihinkään.

Guerilla radio, turn that shit up

Näin hoki jo Rage Against the Machine aikanaan The Battle of Los Angeles -levyllään. Tulipa tuokin mieleen lukiessani Bob Bakerin Guerilla Music Marketing Handbookia. Ihan mielenkiintoinen kirja, vaikka täytyy myöntää, että hiukan petyinkin sisältöön. Liian paljon materiaalista oli aika itsestään selvää peruskamaa - ainakin itselleni. Jokaisen omaa uraansa suunnittelevan artistin tai oikeastaan kenen tahansa muunkin, joka suunnittelee valtaavansa maailmaa, tulisi tutustua vastaaviin kirjoihin syvällisemmin. Silloin jää helposti ne typerimmät väärät oletukset tekemättä.

Guerilla Music Marketing Handbookin ehkä oleellisin sisältö voidaan kuitenkin tiivistää hyvin lyhyeen - tutki, tutustu, suunnittele, toteuta ja älä luovuta. Liian usein bändit jäävät odottelemaan, että jotain tapahtuisi. Se ei vain ole yksinkertaisesti järkevää. Bobilla on yksi erittäin hyvä neuvo - tee joka päivä edes jotain uraasi edistävää. Sen ei tarvitse olla välttämättä mitään muuta kuin etsiä netistä yksi uusi sivusto, joka voisi ehkä arvostella demosi, kunhan teet edes jostain. Puolessa vuodessa oletkin sitten jo tehnyt melkein pari sataa pientä asiaa. Pitää vaan muistaa tallettaa tutkimustulokset jonnekin.

Ei tässä postauksessa mitään sen syvällisempää järkeä taaskaan ollut, mutta sen lähinnä haluaisinkin tuoda esille, että tehkää oikeasti jotain sen musiikkiuran saavuttamiseksi, jos sitä kerran haluatte. Liian usein tässä "median edustajana" törmää sellaisiin paketteihin, että meinaa alkaa oikeasti vituttaa muiden typeryydet. Onneksi maailmassa on sentään muutamia tapauksia, jotka oikeasti pyrkivät määrätietoisesti tavoitteisiinsa (huom! tavoitteita on siis asetettu) ja kummasti se vaan pienistä palasista alkaa kasvaa isompia virtoja.

Väite musiikkiteollisuuden tilasta

Eilen uutisoitiin EMIn mahdollisesta myynnistä sijoittajayhtymälle. Syynä myynnille on laskeva tulos ja huonot näkymät. Tämähän on toki ollut tuttua juttua jo pidemmän aikaa. Nettipiratisti tuhoaa musiikkibisneksen ja kaikki on vain ja ainoastaan netin syytä. Kyllä se samainen kummitus tuossa EMI-uutisoinnissakin vilahti.

Ottamatta sen kummemmin kantaa siihen onko EMIn julkaisupolitiikka hyvää vai huonoa verrattuna kilpailijoihin, voisin kuitenkin väittään, että musiikkiteollisuus on enemmän ongelmissa muun viihdeteollisuuden kilpailun edessä.

Tuon uutisen innoittamana tulikin selattua nettiä ja etsittyä hiukan tilastotietoja tukemaan omaa "musta tuntuu kyllä tältä"-fiilistä. Eli musiikkimarkkinahan ei ole yksin kilpailemassa kuluttajien rahoista. Yksinkertaistin tuota vertailua hiukan ja jätin elektroniikan ja siitä aiheutuvat välilliset kulut (kuten tietoliikenneyhteydet) pois ja keskityin vertailemaan puhtaasti kuluttajan ajasta kilpaileviin teollisuuden aloihin - peliteollisuus, elokuvateollisuus ja musiikkiteollisuus. Elokuvateollisuuden puolelta pystyi erottamaan vielä erikseen elokuvateatterit ja DVD:t.

Luvut perustuvat toki amerikkalaisiin tilastoihin, mutta keskimäärin kaikki uutisointikin tapahtuu tuon tilastojen ihmeellisen maan kautta, joten tyydytään siihen. Eurooppalaisten tai maailmanlaajuisten tilastojen haaliminen olisi huomattavasti hankalampaa muutenkin.

Vuosi	Pelit	Musiikki	Teatterit	DVD	Yhteensä
2006	12,5	11,5	9,5	24,2	57,7
2005	10,5	12,3	9,0	24,3	56,1

Lähteet: Gamespot.com, RIAA.com, DVDinformation.com

Toisin sanoen musiikkiteollisuus on käytännössä ainut ala viime vuonna, joka on menettänyt asemiaan. Voihan tuosta toki syyttä nettipiratismia, mutta toisaalta samaan aikaan viihteen kokonaiskulutus on kasvanut. Pahin kilpailija musiikkiteollisuudelle on varmasti juuri pelit .

Toisaalta peliteollisuuskin tarvitsee musiikkia, joten kannattaisikohan liittoutua heidän joukkoihin?

Jukka-Poika ja ilmaiset maksulliset singlet

Kotimaisen reggaen iso pieni mies Jukka-Poika on Jenkkarekkoineen julkaissut useammankin nettisinkun hiukan omalaatuisemmassa muodossa. Bändi on pistänyt kotisivuilleen sinkkuja vapaasti ladattavaksi, ja pyytänyt ihmisiä maksamaan yhden euron tilille. Maksun suoritus on jätetty jokaisen omalletunnolle. Idea tähän oli saatu maaseudulla edelleenkin paikoitellen toiminnassa olevasta tavasta, että tienposkessa on vain koju, jossa on tuotteita myytävänä, mutta myyjää ei paikalla ole. Maksu siis suoritetaan itsenäisesti ts. ostajaan luotetaan sen verran, että hän myös maksun hoitaa.

Jukka-Poika kertoi aikanaan, että tämä operaatio on melko hyvin onnistunut. Hän oli saanut sinkuista rahaa jonkin verran enemmän mitä olisi todennäköisesti fyysisen sinkun julkaisusta jäänyt käteen kulujen jälkeen. Nythän kulut ovat melkein nolla, joten kaikki tulo jää plussan puolelle. Mielenkiintoinen idea, jota varmasti kannattaa kokeilla myös muitten.

Type O Negative haluaa sinut tekemään mainosvideon

Type O Negativen uuden Dead Again -albumin markkinoinnissa on otettu ihan mielenkiintoisella tavalla tehokäyttöön Youtube. Luonnollisesti bändin levy-yhtiön SPV:n käynnistämässä kilpailussa faneja pyydetään tekemään levystä mainosvideo. Luonnollisesti levy-yhtiö haluaa oikeuden käyttää videoita jatkossa omiin tarkoituksiinsa, niinhän ne kaikki riistäjät tekevät, eiks nii. Kilpailun voittajalle on luvassa kitara.

Periaatteessahan tuossa ei ole mitään sen ihmeellisempää. Onhan kilpailuja järjestetty aikaisemminkin. Tässä on vain hienosti käytetty hyväksi nykyisiä megasivustoja. Kilpailua promotaan MySpacessä ja videot ladataan Youtubeen. Video pitää vielä pistää oman Youtube-profiilin ykkösvideoksi, jolloin sen näkyvyys on paljon parempi. Lisäksi videossa pitää näkyä jossain vaiheessa tuo kyseinen albumi.

Tämäkin markkinointiponnistus ei kovin kallista ole. Hieno oivallus ja oma fanikunnan tehokasta "hyväksikäyttöä". Näin se homma pitäisi useamminkin hoitaa. Fanit ovat aina innoissaan, kun pääsevät osallistumaan. Vaikkei he videoita tekisikään, niin sana varmasti leviää.

Lisää NIN Year Zero -markkinoinninsta

Tuossa aikaisemmin postaamassa Nine Inch Nailsin uuden albumin markkinointia koskevassa viestissä käskin googlaamaan, jos lisäinfo asian tiimoilta kiinnostaa. Helpompikin tapa startata on kuitenkin olemassa. Nothing Recordsin (eli Trent Reznorin lafkan) jonkinlainen street team (tms.) on avannut NinWiki-nimisen sivuston, joka käsittelee paljon tuota kyseistä asiaa. Näin se viraalimarkkinointi toimii itsekseen. Itse markkinoijan ei tarvitse tehdä enää oikeastaan mitään. Nerokasta.

Hiukan lisäinfoa listasijoituksista on jälleen saatavilla. Amerikan Billboard-listalla Year Zero nappasi sijan kaksi ja samoin kävi eräänlaisella listojen listalla United World -listalla. Edelle kipusi ainoastaan Avril Lavigne, joka julkaisi samaan aikaan melkoisen hittilevyn The Best Damn Thing.

Lisää paketointi-ideoita

Edellisessä postauksessa kannustin bändejä paketoimaan levynsä mielenkiintoisempaan muotoon ja nyt silmiin osui mielestäni erittäin onnistunut ratkaisu. Tamperelaiselle Dynamic Arts Recordsille levyttävän kuopiolainen Deathchainin toukokuun 25. julkaistava kolmas albumi Cult of Death on mahdollista tilata ennakkoon myös "Super limited ammuslaatikko"-versiona. Paketin hinta (45,90€)on kyllä paljon korkeampi kuin pelkkä albumi (15,90€), mutta rahoille annetaan myös hyvin vastiketta. Numeroituihin .30cal-ammuslaatikoihin on pakattu Cult of Death -albumi, Cult of Death -pinssi, Cult of Death -avaimenperä/pullonavaaja, A3 juliste ja 6 kpl postikortteja. Ja onhan tuo paketti todella makean näköinen siinä takanreunallakin. Ja tämäkin on muuten taas tarjolla Levykauppa Äx:ssä. Tuohon hemmetin lafkaan jää kyllä pikkuhiljaa liikaa koukkuun.

Paketoi levy kiinnostavammaksi kokonaisuudeksi

Viime aikoina on alkanut näkyä ennakkomyyntiäkin käytettävän aktiivisemmin Suomessa. Ehkä syynä on Levykauppa Äx, joka on parissa vuodessa haalinut itselleen aika merkittävän aseman kotimaisessa levykaupassa. Yksi syy firman menestykseen on varmasti se, että he toimittavat tilaukset seuraavaksi päiväksi ja myyvät vain mitä on tarjolla. Lisäksi Äx tarjoaa kuitenkin paljon ennakkomyyntejä. Moni artisti mainostaa myös sivuillaan juuri Levykauppa Äxää, joten luonnollisesti kuuntelijoiden mielenkiintokin kasvaa kauppaa kohtaan - suosittaahan bändi itse sitä.

Erityisesti uusille artisteille varsinainen pointti on se, että paketoidaan se levy oikeasti vähän kiinnostavampaan muotoon kuin vain tavallinen CD. Swallow the Sunin levyn kylkiäisenä sai alushousut, SnipeDrive tarjoaa ennakkoon tilaajalle sinkun kaupan päälle, Before the Dawnin julkaistessa ensimmäisen sinkun pystyi tulevan albumin tilaamaan myös ennakkoon. Tällaiset pienet seikat voivat oikeasti nostaa levymyyntiä varsinkin ennakkoon paljonkin.

Erityisen mielenkiintoisen tarjouksen teki jokin aika sitten Insert Remedy, joka kokosi todella kiinnostavan paketin ennakkotilaajille. Tulevan A State of Constant Change -debyyttialbumin lisäksi paketissä oli bändin aikaisemmin julkaisemat demot yksiin kuoriin koottuna, bändipaidan, paljon asianmukaista pikkusälää. 50 pakettiin arvottiin vielä promosingle ja kaikkien tilaajien kesken arvotaan iPod Shuffle. Koko paketin hinta oli silti naurettavat 25 euroa. Tällä lailla ne hommat pitää hoitaa. Pistetään hiukan itseä likoon ja tehdään oman menestyksen eteen töitäkin. Ei ne ovet itsestään avaudu kovin monessa paikassa.

Nine Inch Nailsin erikoinen promootio toimii

Nine Inch Nails julkaisi viime viikolla yhdeksännen albuminsa, Year Zero, hieman erikoisemman promootiokampanjan voimalla. Bändi mm. teki kiertueen ennen levyn julkaisua, mikä jo sinällään on hieman erikoista, mutta hauskemmaksi homma muuttui, jos seurasi mitä kiertueella tapahtui. Helmikuussa Espanjassa ja Englannissa löytyi keikkapaikkojen WC-tiloista USB-tikkuja, joilta löytyi tulevan muutamia albumin raitoja. Toki epäselvää oli vielä olivatko biisit oikeasti aitoja, mutta sillähän ei loppupeleissä ole merkitystä. Biisit alkoivat levitä nopeasti Internetin välityksellä.

USB-vuodot eivät olleet kuitenkaan läheskään ainoat käytössä olleet metodit. "Vahingossa" löytyi mm. NIN-paita, jossa oli teksti "I am trying to believe". Yllättäen oli olemassa nettisivusto
iamtryingtobelieve.com, eikä kulunut pitkään, kun nettihuhujen ansiosta erilaisia sivustoja alkoi löytyä yhä enemmän. Kaikki kertoivat sekaisin menneestä maailmasta "vuonna 0000" (yllätys, yllätys), joka sijoittuu noin 15 vuoden päähän tulevaisuuteen.

Levyn kampanjaan kuului myös luonnollisesti oma sivusto itse albumille, jonne aluksi pistettiin teaseri tulevasta levystä. Lopulta tämän kuun alussa koko albumi oli streamattavissa sivustolta.

Nine Inch Nails teki siis oikeastaan kaiken sen mistä isot levy-yhtiöt ovat kauhuissaan. Bändi vuosi itse biisejä nettiin, pisti koko levyn pari viikkoa aikaisemmin kokonaisuudessaan kuunneltavaksi eli toisin sanoen, jos vähänkään kiinnostusta asiaan löytyy niin koko levyn vuotaminen nettijakeluun on erittäin helppoa.

Miten sitten lopulta kävi? Luonnollisesti levymyynninhän pitäisi romahtaa, jos levy-yhtiön skenaarioihin olisi uskominen. Eipä tuo lopputulos nyt niin kamalan huono ole. Amerikassa Billboardin top 200 -sijoitusta en tässä vaiheessa vielä tiedä, mutta Internet-albumeissa Year Zero on kakkosena ja rock-albumeissa ykkösenä, joten voisin veikata melko korkeaa sijoitusta myös päälistalla, kun ensimmäisen viikon myynti on Amerikassa lähes 200 000.

Briteissä levy oli sijalla kuusi, toiseksi paras bändin sijoitus kautta aikojen. Suomessa levy meni sijalle viisi, mikä on bändin paras sijoitus koskaan. Muissakin maissa bändin on saanut top 10 -sijoituksia, joten flopista ei ainakaan voida puhua.

Mutta mitä tästä oikein sitten voimme oppia. Ainakin sen, että tekemällä erinomaisen levyn myynti todennäköisesti seuraa - erinomainen albumi nimittäin Year Zero on. Pikaisesti vilkaistuna voisi päätellä myös sen, että nettivuotaminen olisi ollut hyödyllinen ainakin tässä tapauksessa. Tiedän sitten mikä on totuus. Ainakaan huonoja kokemuksia ei herra Reznor saanut tämän levyn julkaisukampanjasta. Nähtäväksi jää mitä mies kehittää tulevaisuudessa.

Koko kampanja on loputon tiedonlähde, joten jos haluat tutustua aiheeseen syvällisemmin (pari päivää siihen saa varmasti uppoamaan), niin googleta Nine Inch Nails Year Zero. Pikaiseen alkuun pääset esimerkiksi Wikipedian artikkelin kautta.

Creative Commons -lisenssi yleistyy?

Yksi mielenkiintoisia konsepteja, jota viime aikoina on alkanut näkyä yhä useamman bändin ympärillä on Creative Commons -niminen lisenssi. Mm. kotimaiset Turku Romantic Movement ja Blanket ovat tätä lisenssiä käyttäneet musiikkinsa yhteydessä. Creative Commons on eräänlainen vapaan musiikin lisenssi, jonka voi melko helposti linkata yhteen ohjelmistopuolella vapaiden ohjelmistojen GNU GPL -lisenssiin (katso Wiki).

Käytännössä Creative Commons antaa käyttäjälle oikeuden kopioida, levittää, näyttää ja esittää alkuperäistä teosta sekä remixata eli valmistaa muutettuja teoksia. Luonnollisesti ehtojakin on. Teoksen tekijä on ilmoitettava siten kuin tekijä tai teoksen lisensoija on sen määrännyt, teosta ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin ja jos teet muutoksia tai käytät teosta oman teoksesi pohjana, tulee syntynyt teos jakaa lisenssillä joka on identtinen alkuperäisen teoksen lisenssin kanssa.

Jos samainen suuntaus jatkuu voi Teoston tyylisille organisaatioille tulla ahtaampi elintila. Esimerkiksi jo mainittu Blanket erosi Teostosta varta vasten sen takia, että yhdistys olisi vain hankaloittanut heidän suunnitelmiaan.

Hiukan tarkempaa infoa Creative Commonsin Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 3.0 Yleisversio
-lisenssistä löydät täältä.

Creative Commons pitää sisällään myös paljon muuta kuin vain tuon mainitun Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 3.0 Yleisversio -lisenssin. Jos haluat perehtyä syvemmin asiaan suuntaa nokkasi tänne.

Blanket kannustaa kopioimaan

Poliittinen rock-yhtye Blanket on julkaissut kauan odotetun debyyttialbuminsa This is the New Wave of Political Rock, josta ehdittiin jo saada esimakua 27.3. ilmestyneen Action-singlen muodossa. Levy on julkaistu yhtyeen oman levymerkin Independent Fruit Company alla ja siinä sovelletaan IFC:n kehittämää Copy Encouraged -konseptia, jossa rohkaistaan musiikin vapaaseen kopiointiin.

Tässä konseptissa levyt ovat tavalliseen tapaan myynnissä levykaupoissa, mutta musiikki ei ole Teoston valvonnan alaista ja kopiointi ei-kaupalliseen käyttöön on sallittua. Levyn erikoisuutena on, että konseptin mukaisesti levyn kansien mukana tulee CD-levystä ylimääräinen kopio esimerkiksi annettavaksi kaverille. Lisäksi levyn kappaleet ovat vapaasti saatavilla mp3-muodossa yhtyeen kotisivulta.

Independent Fruit Company ei suojaa Copy Encouraged -konseptia ja tavoite on saada muita levy-yhtiöitä Suomessa ja ulkomailla liittymään mukaan. "Musiikkiala on muuttumassa, koska musiikin kopiointi on teknisesti yhä helpompaa", kertoo Ville Könönen, yksi yhtiön perustajista. "Oman kokemukseni mukaan musiikin kopioiminen vain lisää kiinnostusta yhtyeitä kohtaan, kasvattaa levymyyntiä ja tuo uusia ihmisiä keikoille", Ville lisää. "Meille kopiointi on pelkästään positiivinen asia, ei missään nimessä varastamista, kuten vallitseva käsitys tuntuu olevan", kertoo Simo Särkkä, yhtiön omistajia.

Lisäinfoa Copy Encouraged -konseptista löydät täältä.